Eduskunnassa on tällä hetkellä käsittelyssä kaksikin vakuutusyhtiöiden asiantuntijalääkäreiden toimintaa koskevaa lakiesitystä. Kansanedustaja Jari Ronkainen on tehnyt lakialoitteen (LA75/2017), jonka mukaan asiantuntijalääkärin tulee allekirjoittaa lausuntonsa kunnian ja omantunnon kautta, aivan kuten hoitavan lääkärin. Lisäksi aloitteessa esitetään vakuutusyhtiöille käänteistä todistustaakkaa. Eli jos hoitava lääkäri pitää hakijaa työkyvyttömänä, vakuutusyhtiön on todistettava hänet työkykyiseksi. Mitä se sitten tarkoittaisikaan.
Kansanedustaja Sanna Lauslahti puolestaan (LA92/2017) on tehnyt aloitteen, jonka mukaan tapaturmavakuutusyhtiön asiantuntijalääkärin on merkittävä käsittelyasiakirjoihin perusteltu kannanottonsa.
Molempien lakiesitysten takana on kansalaisten järjestelmää kohtaan tuntema epäluottamus ja siitä kumpuavat yhteydenotot kansanedustajiin. Kritiikin kohteena on perustelujen niukkuus, hylkäävien ratkaisujen tekeminen hakijaa näkemättä ja se, että että asiantuntijalääkäreiden palkanmaksajana toimii vakuutusyhtiö.
Vakuutusala ja asiantuntijalääkärit etunenässä ovat esittäneet useita kertoja samat järjestelmää puoltavat argumentit. Työkyvyttömyys on lainsäädännön käsite eikä lääketieteen käsite. Työkyvyttömyyseläke on elämiseen tarkoitettua rahaa eikä mikään diagnoosi. Lainsäädäntö on monimutkaista ja laissa on 11 erilaista työkyvyttömyysmääritelmää. Vakuutusyhtiön asiantuntijalääkäri ei hoida vaan ottaa kantaa toimeentuloon. Keskeistä on yhtenäisen korvauskäytännön varmistaminen. Ja että myönteisetkin päätökset tehdään hakijaa näkemättä.
Näillä argumenteilla keskustelu ei ole elänyt. On puhuttu puskista ja toisten ohi.
Uusia kommentoijia ja näkökulmia
Kirjoitin kolmisen viikkoa sitten Työeläke-lehden Minä väitän -palstalle jutun otsikolla Vakuutuslääkäreistä ei päästä eroon. Pyysin julkaisemisen jälkeen Twitterissä ryhmältä työmarkkina-aktiiveja kommentteja kirjoitukseni johdosta. Sain yhden lyhyen kommentin työnantajataholta. (Palkansaajatahoilta en muista milloinkaan nähneeni kannanottoa vakuutuslääkäreistä). Seuraavaksi pyysin keskustelussa muuten tähän asti hiljaa olleilta eläkejohtajilta kommentteja. Useampi kommentoi ja vieläpä uusilla argumenteilla. Kolmanneksi pyysin kommentteja ryhmältä yhteiskunnallisiin asioihin paneutuneita toimittajia. Syvä hiljaisuus.
Mutta keskustelu tuntuu silti saaneen uusia ulottuvuuksia. Lännen Median kiertoartikkelissa oli haastateltu mm. Kevan toimitusjohtajaa Timo Kietäväistä kuvan kanssa ja tekstissä esitettiin lain toimeenpanijan näkökulmasta argumentteja asiantuntijalääkäreiden roolista. Suomen Lääkärilehden pääkirjoitus otti hyvin selkeästi kantaa sekä vakuutuslääketieteen merkitykseen että käytyyn keskusteluun.
Näiden jälkeenkin ilmestyi yksi kansanedustajan perustelematon kommentti vakuutuslääkäreistä. Se kirvoitti puolestaan aiempia keskustelukierroksia selvästi kipakamman vastakommentin.
Ovatko vakuutuslääkäreiden esittämät argumentit saaneet hyväksyntää, kun muutkin alkavat kommentoida järjestelmää ja sitä vastaan esitettyä huonosti yksilöityä kritiikkiä? Olisiko nyt mahdollista päästä keskustelussa nextille levelille, jossa ohi puhumisen ja torihuutelun sijaan mietittäisiin, miten kansalaisten kokemaa epäluottamusta voitaisiin vähentää?
Edelleen toivon keskusteluun kommentteja sosiaalipoliitikoilta, oikeusoppineilta, STM:n virkamiehiltä ja myös sosiaaliturvan kehittämisestä kiinnostuneilta poliitikoilta.