Toukokuun vinkeissä avataan näkökulmia johtajana kehittymiseen.
Kyseessä on yksi työelämäpuheen laajimmista teemoista, ja siitä kirjoitetaan jatkuvasti. Mutta mikä on johtajana kehittymisessä olennaista?
Alf Rehn toteaa Talouselämän artikkelissa*, että suurin ongelma johtamisessa on reflektion puute. Hänen mukaansa jokaisen johtajan olisi tärkeää välillä pysähtyä, kuunnella muita ja ajatella. Johtajuuden sankari- ja machomytologia kuitenkin estää tämän helposti: harkinta, kuunteleminen ja keskustelu kun eivät edelleenkään aina näyttäydy johtajuutena samalla tavalla kuin nyrkin takominen pöytään.
Tuomo Alasoini nostaa Työelämän muutoksentekijät -blogissa** esiin suomalaisen ja ruotsalaisen johtamisen koetut erot. Ruotsalaisia on perinteisesti pidetty väsymättöminä diskuteeraajina, jotka haluavat ottaa alusta loppuun asti kaikki osapuolet huomioon. Tällaisen johtamisen vastakohtana on pidetty tehokasta, rivakkaa ja suoraviivaista suomalaista etenemistä mutinoista huolimatta.
Pekka Mattila kuitenkin kannustaa Talouselämän kirjoituksessaan*** organisaatioita kulttuurineuvotteluihin ja -keskusteluihin. Usein organisaation kasvukivut kun näyttäytyvät alakulttuurien välisinä taistoina. Helposti vastakkain asettuvat juuri tehokkuuden ja ankaruuden ihanteisiin uskova leiri sekä luovuuden ja sallivuuden nimeen vannova, pehmeämpiä arvoja arvostava porukka. Mutta ovatko nämä näkemykset toisensa poissulkevia? Mattilan mukaan päinvastoin; organisaatio pikemminkin hyötyy kulttuurinsa moniäänisyydestä. Sille kuitenkin täytyy antaa tilaa, ja tässä esimiehet ja johtajat ovat avainasemassa.
Sanotaan, että se johtaa, joka kysyy. Jokaisen johtajan yksinkertaisin keino moniulotteiseen kehittymiseen onkin tietoisuutta lisäävien kysymysten esittäminen paitsi muille, myös itselleen. Arvostanko vai arvostelenko? Kysynkö vai väitänkö? Keskitynkö muihin vai itseeni? Annanko tilaa vai vienkö sitä? Mikä on läsnäoloni taso juuri nyt? Keneltä pyydän palautetta tänään? Missä haluan kehittyä tällä viikolla?
Väitänkin, että kaikki johtaminen on itsensä johtamista. Edelleen kaikki itsensä johtaminen lähtee itsetuntemuksesta sekä kyvystä ja halusta itsesäätelyyn ja itsereflektioon. Vain sitä voimme muuttaa, mistä olemme tietoisia.
Jos voisin saada aikaan yhden asian sormia napsauttamalla, lisäisin jokaisen suomalaisen johtajan kalenteriin aikaa ajatella. Reflektiota kun ei saa tehtyä multitaskaamalla eikä itsetuntemus kehity pelkkiä suoritteita suorittamalla.
Mitä jos jo ensi viikolla kalenteristasi löytyisi uusi merkintä; KIK - Kokous Itseni Kanssa?
Ajatteluntäyteistä toukokuun jatkoa,
Sonja
Viikon vinkeissä Varman työkykyjohtamisen kehityspäällikkö Sonja Strömsholm koostaa yhteen mielenkiintoisia artikkeleja ja blogikirjoituksia työelämän kehittämisen ajankohtaisista aiheista. Linkkivinkkien tarkoitus on tarjota sinulle uusia innostavia ajatuksia ja työkaluja työsi tueksi Suomen eri huippuasiantuntijoilta.
Sonja Strömsholm
Sonja Strömsholm toimii työkykyjohtamisen kehityspäällikkönä Varmassa. Sonjan missio on, että mahdollisimman moni voisi maanantaiaamuna herätessään olla innoissaan uuden työviikon alkamisesta ja kokea työnsä merkitykselliseksi. Työssään Sonja auttaa organisaatioita kehittämään johtamisen ja vuorovaikutuksen laatua sekä parantamaan työn mielekkyyttä ja sujuvuutta liiketoiminnan tavoitteiden suunnassa. Sonjaa innostavia asioita ovat muuttuvan työelämän ilmiöt, sisäisen motivaation ja tunteiden johtaminen, yhteisöjen rakentaminen, nykytaide, laulaminen, lukeminen ja luonto.