Poikkeukselliset jännitteet tuntuvat olevan pysyvä olotila niin Euroopassa kuin globaalissakin politiikassa. Viime viikon EU-huippukokouksessa talouden asiat jäivät sivuosaan. Jatkuvista kriiseistä ja kasvaneista riskeistä huolimatta talouden suhteellisen suotuisa suhdannekuva on pitänyt pintansa.
Kasvun odotetaan Suomessakin kiihtyvän vielä kuluvan vuoden aikana. Suomen talouden suhdannehuippu on kuitenkin sikäli jyrkentynyt, että kasvun ounastellaan ensi ja seuraavana vuonna hidastuvan hieman aiempaa ennakoitua enemmän.
Työllisyysasteen kohentuminen on ollut historiallisen vahvaa. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan työllisyysaste nousi toukokuussa 72,3 prosenttiin. Hallitus näyttää saavuttavan tavoitteensa työllisyysasteen nostossa. Jotain on osattu tehdä oikein meilläkin!
Suomen taloudessa mittavia rakenteellisia haasteita
Nyt saavutettu työllisyysasteen paraneminen ei vielä riitä turvaamaan hyvinvointivaltion menojen rahoittamista kestävällä tavalla. Yhtäältä ikäsidonnaiset menot kasvavat, kun väki vanhenee. Toisaalta talouden kasvupotentiaali heikkenee, kun työikäisen väestön määrän kasvu hidastuu.
Väestön ikääntyminen on jotakuinkin kaikkia teollisuusmaita ja suurta osaa kehittyvistä talouksista kohtaava haaste. Se on seurausta yhtäältä muutoksista demografisessa rakenteessa ja toisaalta elinajan pitenemisestä. Suomessa väestön ikärakenne on erityisen haastava talouden näkökulmasta.
Komission ikääntymisraportti päättäjän iltalukemiseksi
Euroopan komissio arvioi ikäsidonnaisten menojen vaikutuksia jäsenmaiden talouden pitoon kolmen vuoden välein arvioilla, jotka kootaan ikääntymisraporttiin. Vuoden 2018 ikääntymisraportti kuuluu ehdottomasti jokaisen päättäjän yöpöydän kulmalle!
Eläkkeiden lisäksi tarkastelun kohteena ovat myös muut ikäsidonnaiset julkisen menot, kuten erityisesti terveydenhuolto, pitkäaikaishoito, koulutus ja työttömyysetuudet.
EU:n katsannossa sosiaaliturva on kansallisen päätöksenteon piirissä oleva asia, mutta ikääntymisen talousvaikutukset ovat kiinteästi sidoksissa julkistalouden kestävyyteen. Niinpä ikääntymisraportin havaintojen voikin odottaa heijastuvan talouskoordinaatioon, jota komissio tekee talouspolitiikan ohjaamiseksi niin kutsutun talouden ohjausjakson puitteissa.
Suomessa ikäsidonnaisten menojen osuus bruttokansantuotteesta oli vuonna 2016 jäsenmaiden toiseksi korkein. Menojen odotetaan kasvavan moniin maihin verrattuna maltillisesti, mutta Suomi säilyttää vuoteen 2070 ulottuvalla vertailujaksolla asemansa kärkijoukoissa, mitä tulee ikääntymisen julkistaloudelle aiheuttamiin paineisiin.
Eläkeuudistus viime vuosien merkittävin toteutunut rakenneuudistus
Suuret rakenteelliset uudistukset ovat vaikeita. Yleensä onnistuneeseen lopputulokseen liittyy se, että kaikki eivät ole tyytyväisiä. Joku saattaa myös hävitä. Siksi uudistuksia on usein vaikeaa saada aikaan. Vuoden 2017 alussa voimaanastunut uudistettu eläkelainsäädäntö oli viime vuosien merkittävin rakennemuutos.
Eläkeuudistuksia on tehty säännöllisin väliajoin. Suomen työeläkejärjestelmän kaksi viimeisintä kokonaisuudistusta ovat vuosilta 2005 ja 2017. Molemmissa tavoiteltiin eläkejärjestelmän rahoitustasapainon vakauttamista. Yleisenä kehityskulkuna eläkejärjestelmien uudistamisessa Euroopassa on ollut eläkejärjestelmien rahoitustasapainon vahvistaminen.
Eläkelakien uudistamiseen päättynyttä onnistunutta neuvotteluprosessia edelsi useiden vuosien kiivas yhteiskunnallinen keskustelu työurien pidentämisestä ja etenkin vanhuuseläkeiän alarajan nostamisesta. Puhuttiin työurien pidentämisestä alusta, lopusta ja keskeltä.
Työuria on pyritty pidentämään sekä kannusteilla että pakolla, sekä meillä että muualla. Käytössä on ollut eläkeikärajojen nosto, varhaiseläkereittien tukkiminen, taloudelliset kannustimet, jotka palkitsevat työurien pidentämisestä tai rankaisevat varhaisesta eläkkeelle jäännistä sekä työkyvyn vahvistaminen.
Vuoden 2017 eläkeuudistus tehtiin, koska edellisessä uudistuksessa tehdyt muutokset eivät näyttäneet riittäviltä työurien pidentymisen ja työeläkkeiden rahoituksen varmistamisen näkökulmasta. Uudistuksella tavoiteltiin myös julkistalouden kestävyysvajeen umpeen kuromista.
Eläkejärjestelmän kiireet ovat aika hitaita...
Toisaalta myös lääkkeet vaikuttavat vasta pitkällä aikavälillä. Täydellistä eläkejärjestelmää ei ole olemassakaan. Ei myöskään riskitöntä. Suomen lakisääteinen työeläkejärjestelmä ei ole täydellinen eikä se ole riskitönkään, ei vakuutettujen, ei maksajien eikä julkistalouden kannata. Sitä on kuitenkin uudistettu pitkäjänteisesti ja kattavaan tutkimustietoon perustuen. Eläkeuudistukset tulee jatkossakin tehdä vahvaan kokonaisharkintaan perustuen. Ei poliittisten pikavoittojen toivossa.
Pitkäjänteisen ja vastuullisen eläkepolitiikan ja jo eläkejärjestelmän perustamisesta alkaneen osittaisen rahastoinnin ansiosta meillä on edelleen etuusperusteinen ansioeläkejärjestelmä, jossa riskejä kannetaan kollektiivisesti. Ei voi liiaksi korostaa sitä, että tämä ei ole mikään itsestäänselvyys.
Eläkepolitiikka on aina ja väistämättä alisteista kansantalouden kantokyvylle. Ihan loppupeleissä tämä koskee kaikkea sosiaaliturvaa. Olisi mukavaa ummistaa silmänsä talouden rajoitteilta, mutta ei kannata! Parhaimmillaan sosiaaliset ja taloudelliset tavoitteet nimittäin tukevat toisiaan -pohjoismainen hyvinvointivaltio sosiaalivakuutuksineen on tästä parhaimmillaan hyvä esimerkki.