Osatyökykyisyys - mitä se on?

Osallistuin STTK:n järjestämään Back to the work future -seminaarin paneelikeskusteluun aiheella erilaisuuden edistäminen työelämässä. Paneelissa kysyttiin minulta heti alkuun, miten määrittelisin osatyökykyisyyden. Kysymys oli hyvä. Toki virallisesti määrittelisin osatyökykyisen henkilöksi, jolla on vika, vamma tai sairaus, joka rajoittaa joidenkin työtehtävien tekemistä, joko pysyvästi tai väliaikaisesti. Mutta kysymys sai jostain syystä sillä hetkellä minut takajaloilleen. En ole koskaan ollut mikään käsitteiden ystävä, koska ne alkavat usein ohjaamaan ja mielestäni osatyökykyisten osalta enemmän rajoittavat kuin kannustavat. 

Olen koko työurani työskennellyt ihmisten kanssa, joilla voi olla jokin sairaus tai vamma, mutta se ei ole koskaan määrittänyt ihmistä. Minulle erilaisuus on enemmänkin normi kuin erilaisuutta ehkä myös siksi, että itselläni on pieni vamma. Omaan silmävamman, joka on tullut sairauden seurauksena. En näe oikealla silmällä, siinä on ollut proteesi lapsesta saakka. Tekeekö se minusta osatyökykyisen? Tai rajoittako se minun työskentelyä? Minulle on lapsena todettu, ettei esteitä työelämään sijoittumisen suhteen ole, joten anna palaa vaan, ainoa mihin ammattiin ei kannata haaveilla on lentäjä. No, se ei onneksi haaveammattina ollutkaan. Olen toiminut tämän vammani kanssa muun muassa myyjänä, siivoojana, sosiaalityöntekijänä, esimiehenä kuin asiantuntijanakin. Jos menettäisin nyt toisesta silmästäni näkökyvyn, tekeekö se minusta silloin osatyökykyisen? Suu ja pää toimisi edelleen, kädet ja jalat. Olisihan minulla silloin näkökyvyn rajoite, ja tarvitsisin työn tueksi apuvälineitä, mutta estäisikö se minua tekemästä edelleen työtä työelämän kehittämisen eteen? Olisinko siltikään osatyökykyinen, jos pystyisin tekemään työtäni täysipainoisesti apuvälineiden turvin? Olisinko silti vain osittain kykenevä johonkin?

Kun henkilö tulee ammatillisen kuntoutuksen asiakkaaksi, keskustelua lähdetään viemään eteenpäin siitä lähtökohdasta, millaista osaamista henkilöllä on jo olemassa, vaikuttaako vamma tai sairaus jotenkin sen hyödyntämiseen vai tarvitaanko jotain uutta osaamista työelämässä jatkamiseksi? Haetaan vaan uusi ratkaisu, keinot. Ei leimata, koska työkykyä on yleensä jäljellä vielä hyvin monenlaiseen työhön.

Työnantajaa mietityttää usein osatyökykyisen palkkaamisessa työkykyriski, kustannukset tai tuottavuus. Suurempi riski on, mikäli työolosuhteet, esimiestyö ja johtaminen ei ole kunnossa tai toimenpiteitä työnsujumiseksi tai yhdenvertaisuuden ja tasa-arvoisen kohtelun eteen ei tehdä, tai ongelmiin työpaikalla ei puututa. Niillä aiheutetaan suuremmat riskit, kuin esimerkiksi palkkaamalla henkilö töihin, jolla on tai ollut sairautta tai vammaa. Jollain tavalla erilaisia tai rajoitteisiahan me olemme kaikki. Jos ei muuta, asennevammaa voi löytyä meistä kaikista huomaamattakin.

Käsitteiden käytössä, sanoissa ylipäätään, olisin varovainen, ettei ne lähde meitä syrjäyttämään vahingossa. Jos haluamme lisätä työllisyyttä, tarkastellaan ihmistä, hänen osaamista ja kykyisyyttä, ihmisen voimavaroja vamman tai muun ns. erilaisuuden sijaan. Minulle on usein sanottu, että silmävammani unohtaa. Ja niinhän siinä käy, ja niin pitäisikin käydä muidenkin osalta. Emme me vamman tai jonkun muun erilaisuuden kanssa työskennellä vaan osaavan ihmisen.