Työelämää koskevien uutisotsikoiden perusteella saattaakin olla yllätys, että Eläketurvakeskuksen laskelmien mukaan työkyvyttömyyseläkkeiden alkavuus (alkaneet työkyvyttömyyseläkkeet suhteutettuna työväestöön) on kahdessa vuosikymmenessä Suomessa karkeistaen puolittunut.
Tämä on hieno tulos, jonka takana on monenlaisia syitä. 1990-luvulta tähän päivään on nähtävissä polku, jossa Suomessa on yhteiskunnallisella tasolla kiinnitetty runsaasti huomiota työkykyasioihin ja pyritty vähentämään työkyvyttömyyttä.
Tämän tiedon valossa olen vahvasti sitä mieltä, että suuri ansio kuuluu suomalaisille työpaikoille ja siellä tehdylle hyvälle työlle työkyvyttömyysriskien hallinnassa.
Eläkevakuuttajalle näkyy hyvin se, että yrityksissä ja organisaatioissa työskentelee yhä useammin työkykyasioiden ammattilaisia, joilla on osaaminen ja tahtotila työkyvyn johtamiseen.
Käytännössä tämä tarkoittaa ensinnäkin ennaltaehkäisevää työtä, jolla työpaikan olosuhteita kehitetään työkyvyn säilymisen kannalta turvallisiksi.
Toisaalta työpaikkojen osaaminen on parantunut siinä, miten selkeissä työkykyongelmissa olevien työntekijöiden työssä jatkamista pystytään tukemaan esimerkiksi työn muokkaamisen, kuntoutuksen tai osaeläkkeiden avulla.
Asiakkaita tavatessa tulee myös selväksi se, että erityisesti suurten yritysten johto on keskimäärin hyvin kiinnostunut työkykyasioista. Hyvä työkykyjohtaminen on osa vastuullisuutta, työnantajakuvaa ja puhdasta taloutta maksuluokkavaikutusten ja muiden työkyvyttömyyskustannusten kautta.
Työkyvyn johtaminen on yhä useammin yrityksissä ja julkisen sektorin organisaatioissa strategisessa roolissa.
Eläketurvakeskuksen aineisto kertoo myös toisen viestin. Työkyvyttömyys on muuttanut muotoaan. Kaksi vuosikymmentä sitten suurin syy työkyvyttömyyseläkkeille siirtymiseen olivat tuki- ja liikuntaelinten sairauksiin liittyvät syyt. Nyt suurimpana syynä on mielenterveyden häiriöt.
Samalla työkyvyttömyyden kohdentumisessa on tapahtunut muutos. Tarkasteluajanjakson alussa miehet jäivät työkyvyttömyyseläkkeille enemmän kuin naiset. Nyt työkyvyttömyyseläkkeiden alkavuus on naisten keskuudessa korkeampi kuin miesten.
Ikäryhmien tarkastelussa näkyy myös uusi trendi. Työkyvyttömyys on vähentynyt johdonmukaisesti työväestön vanhimmassa ikäryhmässä. Samaan aikaan nuorimmassa ryhmässä työkyvyttömyyseläkkeiden alkaminen pysyy ennallaan tai lisääntyy hieman.
Tilastokeskuksen, THL:n ja Työterveyslaitoksen kyselyt kertovat, että nuorten terveydessä ja hyvinvoinnissa on huolestuttavia piirteitä, jotka saattavat myöhemmin näkyä työkyvyttömyyseläkkeissä saakka.
Työturvallisuudessa on kansainvälisesti asetettu päämääräksi "nolla tapaturmaa". Työkyvyttömyysproblematiikka on usein monisäikeisempää kuin työturvallisuuden kehittäminen.
Esimerkiksi mielenterveyden haasteisiin liittyy perinnöllisiä, persoonaan ja elämäntilanteeseen liittyviä tekijöitä työelämätekijöiden ohella.
Kun kaikkiin mielenterveyteen liittyviin tekijöihin ei voida työelämässä vaikuttaa, työkykyjohtamisessa tulisi aikaisempaa paremmin pystyä tekemään työelämästä mielenterveydelle turvallista. Tutkimukset osoittavat, että esimerkiksi johtamisen oikeudenmukaisuus ja työn hallinta ovat keskeisessä asemassa siinä, kuinka henkisesti kuormittavaa työ on.
Viime aikoina on puhuttu paljon korona-ajan vaikutuksista työkykyyn. Toistaiseksi suomalainen työelämä on pärjännyt koronan kanssa hyvin. Suoraan koronaan liittyviä työkyvyttömyystapauksia on erittäin vähän. Viivästyneet hoidot sekä esimerkiksi yksinäisyyden kokemukset saattavat kuitenkin aiheuttaa korona-ajalta jälkilaskua myös työkyvyttömyyseläkkeiden suuntaan.
Työkyvyttömyysriskin hallinnassa on myös edelleen paljon tehtävää. Pienissä ja keskisuurissa yrityksissä työkykyjohtamisen voimavarat ja osaaminen ovat vähäisemmät kuin suurissa yrityksissä. Digitalisaation hyödyntämisessä työkykyjohtamisessa ollaan myös vasta hyvin alussa.
Työkyvyttömyys on myös dynaaminen ilmiö: työelämän, yhteiskunnan ja elämäntavan muutokset asettavat jatkuvasti uudenlaisia haasteita työkyvylle.
Yhteiskunnallisella tasolla työkyvyttömyysriskin hallinta kietoutuu yhä tiiviimmin työvoiman riittävyyden ympärille. Työvoima on pidettävä työkykyisenä ja haavoittuneellakin työkyvyllä on voitava osallistua työelämään.
Pauli Forma
Pauli Forma on työuransa aikana työskennellyt eri tehtävissä työeläkealalla ja tutkimusorganisaatioissa. Paulin keskeisiä kiinnostuksen kohteita ovat olleet työkyky, työkyvyn tukeminen sekä toimintaympäristön muutos. Ajankohtaisia näkökulmia tällä hetkellä ovat megatrendien vaikutukset työelämään sekä työkyvyttömyysriskeihin ja niiden hallintaan. Työn ulkopuolella Pauli harrastaa liikuntaa, lukemista, kirjoittamista ja ruoanlaittoa.