Osittainen varhennettu vanhuuseläke (OVE) mahdollistaa eläkkeen nostamisen 25 tai 50 prosentin suuruisena jo ennen vanhuuseläkeikää. Mahdollisuus on ollut olemassa useita vuosia, mutta varsinkin kuluneen kevään aikana OVEsta tuli median suosikkiaihe. Vähintään viikoittain ilmestyy uutisia siitä, miten OVE ”revitään käsistä”, miten se saattaa mennä eläkeuudistuksen myötä ”silppuriin” tai miten siitä saa parhaat verohyödyt. Viimeisimpänä myös työttömät ”keksivät” tämän kultakaivoksen. Ahkeralla kirjoittelulla lienee osansa OVEn suosion kasvussa.
Emme tiedä, mitä linjauksia eläkeneuvotteluista lopulta tulee, mutta puheet silppurista voivat olla ennenaikaisia.
Varhaisilla eläkkeelle siirtymisen reiteillä on pitkä historia. Alkujaan niillä vastattiin vaatimuksiin ammateittain määräytyvästä eläkeiästä sekä joustoista niille, joiden työkyky oli raskaassa työssä ajan mittaan heikentynyt. Erilaiset varhaiseläkejärjestelyt toimivat myös välineenä työmarkkinoiden rakennemuutoksissa, kun ikääntyneitä työntekijöitä saatettiin saneerauksissa siirtää tarvittaessa työttömyyden kautta eläkkeelle.
1990- ja 2000-luvuilla eläkepolitiikassa alettiin pikkuhiljaa kaventaa varhaisen eläköitymisen polkuja. Vuosituhannen vaihteessa meillä oli vielä käytössä yksilöllinen varhaiseläke, työttömyyseläke, varhennettu vanhuuseläke sekä osa-aikaeläke, jolle saattoi päästä niinkin varhain kuin 56 vuoden iässä. Vuoden 2005 eläkeuudistuksessa ensimmäinen näistä sulautettiin työkyvyttömyyseläkkeeseen ja kolmen jälkimmäisen alaikärajoja korotettiin. Lisäksi työttömyyseläke siirrettiin osaksi työttömyysturvaa, mikä sittemmin teki sen rajaamisesta ja lopullisesta poistamisesta poliittisilla päätöksillä kenties helpompaa.
Uudistuksia on jatkettu 2000-luvun kuluessa työurien pidentämisen hengessä. Vuonna 2013 poistettiin varhennettu vanhuuseläke ja vuoden 2017 eläkeuudistuksessa osa-aikaeläke korvattiin OVElla, minkä lisäksi vanhuuseläkeikää nostettiin ja se kytkettiin elinajan odotteeseen. Marinin hallitus päätti työttömyysturvan lisäpäivien vaiheittaisesta poistamisesta, ja Orpon hallitus on parhaillaan lakkauttamassa valtaosan lopuistakin työttömyysturvan ikäsidonnaisista poikkeuksista.
Viime vuosina on nähty positiivista kehitystä työurien loppupäässä. Eläkkeellesiirtymisiän odote nousi vuosien 2016–2023 välillä 61,1:stä 62,8:aan. 55–64-vuotiaiden työllisyysaste, joka oli vuosituhannen vaihteessa noin 40 prosenttia, on noussut varsin tasaista tahtia kohti pohjoismaista tasoa ja ylitti 70 prosenttia vuonna 2022.
Kun OVEsta kymmenisen vuotta sitten päätettiin, sitä perusteltiin nimenomaan työurien pidentämisellä. Kun OVE tarjoaisi joustavammat mahdollisuudet osittaisen eläkkeen ja työnteon yhdistämiseen, työelämässä olisi helpompi jaksaa ja jatkaa pidempään. Eläkejärjestelmälle OVEsta ei lähtökohtaisesti aiheudu ylimääräistä kustannusta, sillä sen vastaanottaminen leikkaa pysyvästi eläkkeen tasoa.
Miksi lehdet sitten kirjoittavat OVEn lakkauttamisesta? Yksi syy lienee valtiovarainministeriön (VM) kriittinen suhtautuminen. Vaikka OVE on laskennallisesti kustannusneutraali, mahdollisuus hyödyntää samaan aikaan sekä työtulo- että eläketulovähennystä aiheuttaa VM:n näkökulmasta verotulojen menetystä. ETK:n laskemista esimerkeistä näkee konkreettisesti, että verokannustin on olemassa: eläke- ja ansiotulon yhdistelmän veroaste on järjestään matalampi kuin jos saman bruttotulon saisi pelkästään eläkkeenä tai palkkana.
OVEsta karttunut tutkimustieto antaa etuuden käytöstä kuitenkin verokikkailua monipuolisemman kuvan. Vain noin viidesosalla OVEn ottaneista palkansaajista palkkataso laski etuuden alkamisen jälkeen. VM:n pelkäämä verohoukutin ei siis näytä olleen keskeinen syy tämän eläkemuodon suosioon. Päinvastoin näyttää siltä, että valtaosa OVEn ottaneista jatkaa työskentelyä entiseen malliin, jolloin henkilön kokonaistulo kasvaa mutta niin kasvaa veroastekin. Samasta syystä on vaikea nähdä, että osittainen eläke aiheuttaisi kovin merkittävää työpanoksen menetystäkään. VM arvioikin OVEn poistamisen kustannusvaikutukseltaan vähäiseksi.
Verokannustinta todennäköisempi selitys OVEn suosiolle voi olla ETK:nkin esille nostama taloustilanne ja korkea inflaatio. Osittaisen eläkkeen tuoma tulonlisäys on voinut mahdollistaa monelle kulutustason säilyttämisen ennallaan, vaikka korot sekä ruoan, liikkumisen ja energian hinnat ovat nousseet. Varsinkin pienipalkkaiselle useamman sadan euron lisätulolla voi olla ratkaiseva merkitys.
Tutkimustieto ei anna yksiselitteistä vastausta kysymykseen, onko OVElla työuria pidentävää vaikutusta. Kaksi kolmesta OVEn ottaneesta siirtyy vanhuuseläkkeelle saavuttaessaan alimman eläkeiän. Toisaalta emme tiedä, miten tämä joukko olisi käyttäytynyt, jos osittainen eläke ei olisi ollut vaihtoehto.
Kysymystä OVEn tulevaisuudesta kannattaakin tarkastella laajemmassa kontekstissa. Käytännössä kaikki muut keinot keventää työtä työuran lopussa toimeentulon vakavasti siitä kärsimättä alkavat olla suljettuja. Viimeisimpänä työttömyysturvan ikäpoikkeusten lisäksi myös vuorotteluvapaa poistuu keinovalikoimasta. Työuraeläke on tiukkoine kriteereineen mahdollinen vain harvoille. Samalla eläkeikä jatkaa nousuaan. Tämän päivän 60-vuotiaan alin eläkeikä on 65 vuotta, kun taas 1984 syntynyt nelikymppinen saanee työskennellä ainakin 67-vuotiaaksi.
Yhteiskunnalla on suuri tarve pitää ikääntyneet työntekijät kiinni työelämässä ja ehkäistä heidän liukumistaan työkyvyttömyyseläkkeelle tai työttömyyteen. Hallitus selvityttää parhaillaan uusia keinoja ikääntyneiden työllisyysasteen nostamiseksi ja alimman eläkeiän saavuttaneiden työurien jatkamiseksi. Olisi loogista pitää OVE työkalupakissa mukana.