Kokkolalainen Tiia-Maria Joensuu oli ratsastamassa suomenhevosellaan Petsarilla tammikuisena aamuna 2014. Yöllä oli satanut puuterilunta. Joensuu ei erottanut, missä kunnossa kenttä oli, joten ratsukko kulki käyntiä.
Äkkiä Petsarilta lähtivät jalat alta. Joensuu tuli oikea olka edellä selästä alas. Hevonen teki korjausliikkeen, ettei tulisi päälle, ja Joensuu liukui pitkin jäistä kenttää. Ei hän ehtinyt jäädä ihmettelemään – hevonen oli saatava kiinni, ettei se menisi tielle. Sitten takaisin selkään ja maastoon.
Yltyvää kipua
Epämääräinen kipu alkoi saman tien ja paheni seuraavien päivien aikana. Pari viikkoa myöhemmin se oli jo niin sitkeää, että työkaveri laboratoriossa pakotti Joensuun lääkäriin. Kuvaus, muutamia päiviä sairauslomaa, särkylääkkeitä. Joensuu lähti kotia kohti, mutta lääkäri soittikin perään ja komensi hänet takaisin.
Epäiltiin kaularangan murtumaa. Myöhemmin diagnoosi varmistui välilevyn pullistumiksi.
Maneesilla maaliskuussa
Muutamien kuukausien kuluttua vointi alkoi kohentua.
- Maaliskuussa pääsin taas hevosen selkään. Olin maneesissa ratsastamassa, kun lumet rymisivät katolta alas. Hevonen säikähti, otti askelen taaksepäin ja astui maneesin ovessa roikkuvan köyden päälle. Se pingottui poikki ja räppäsi hevosta ryntäille. Sitten mentiin entisen kilparavurin vauhdilla, Tiia-Maria Joensuu kuvailee.
- Jäin hetkeksi roikkumaan turvajalustimista hevosen perään.
- Vein hevosen talliin ja lapset hoitoon – he olivat mukana maneesilla katsomassa äidin ratsastusta – ja suuntasin päivystykseen. Röntgenkuvia otettiin, mutta niissä ei näkynyt mitään.
Työt jatkuivat lyhyen sairausloman jälkeen kipulääkkeitä syöden.
Jalat alta syyskuussa
Elettiin kesän yli. Syksyllä Joensuu oli huonossa kunnossa.
Viimeiseen työvuoroon mennessä piti tiputtautua sängystä alas ja kammeta vaatekaappia pitkin ylös. Kourallinen kipulääkkeitä ja vuoroon, Joensuu kertoo.
Seuraavana aamuna alkoi sairausloma. Lokakuussa välilevynpullistumia todettiin myös selässä. Joulukuussa jalat lähtivät alta. Joensuu joutui sairaalaan ja opettelemaan kävelyn uudelleen.
Samoihin aikoihin alkoivat myös epileptiset kohtaukset. Niitä tuli äkkiarvaamatta, ja jokapäiväinen elämä meni hyvin vaikeaksi.
Työkyvyttömyyseläkehakemus hylätään
Syksyllä 2015 Tiia-Maria Joensuu sai päätöksen väliaikaisesta työkyvyttömyyseläkkeestä kuukaudeksi. Hän oli 34-vuotias. Jatkoa haettiin kahdesti.
Varma hylkäsi hakemukset. Se antoi kuitenkin ennakkopäätöksen oikeudesta ammatilliseen kuntoutukseen. Kuntoutusoikeus arvioidaan työeläkeyhtiössä samalla, kun työkyvyttömyyseläkehakemusta käsitellään. Jos arvioidaan, että kuntoutus ja sitä kautta paluu työelämään on mahdollista, se menee työkyvyttömyyseläkkeen edelle.
- Olin niin vihainen. Miten vakuutusyhtiön lääkäri voi päätellä, että olen työkykyinen? Menin siis työvoimatoimistoon työnhakijaksi. Mutta enhän voinut ottaa työtä vastaan, kun en pystynyt tekemään mitään!
Joensuu oli työttömänä syyskuuhun 2016.
Kuntoutuksen kautta eteenpäin
Joensuu pääsi fysioterapiaan sekä keskussairaalan selkäryhmään. Molemmat auttoivat kuntoutumisen alkuun. Kipuryhmästä hän sai vertaistukea.
- Samalla minulle soitti ihana ihminen Kelasta. Hän järjesti minut ensin kuntoutukseen Ouluun. Sain sieltä hyvän alun ja tosi hyvät ohjeet omaan kuntouttamiseen. Kokkolassa juttelin paljon psykologin kanssa ja Varmassa kuntoutusasiantuntijan kanssa. Siellä on suhtauduttu vakavasti tilanteeseeni ja haluttu tosissaan auttaa.
Tiia-Maria Joensuulle tehtiin Varman toimeksiannosta kuntoutussuunnitelma ja tuettiin kuntoutusta. Hiljalleen näkymät alkoivat kirkastua.
Pian uuteen ammattiin
Nyt Joensuu opiskelee kuntoutusrahan turvin Keski-Pohjanmaan kansanopistolla Kälviällä uuteen ammattiin. Laborantista tulee lasten- ja nuorten erityisohjaaja. Hän on ollut työkokeilussa sekä nuorten että lasten parissa.
- Aion valmistua keväällä. Olen tykännyt monimuoto-opiskelusta, jossa on ilta- ja viikonloppuluentoja ja oppimistehtäviä. Se sopii perheelliselle.
Joensuu voi nyt kohtuullisen hyvin. Kohtauksia ei ole tullut enää pariin vuoteen.
- Istuminen on yhä hyvin rajattua ja selän venyttely elintärkeää. Mitään raskaampaa en saa nostaa, enkä enää muista, millaista on elää ilman hermokipuja. Mutta siihenkin tottuu, hän toteaa.
Mutta Petsarista oli pakko luopua.
Imurointi on ihanaa!
Tiia-Maria Joensuu sanoo äkillisen sairastumisen opettaneen arvostamaan tavallista arkea. Sairaus on vaikuttanut koko perheen elämään. Lapset ovat oppineet tekemään kotitöitä, laittamaan ruokaa ja siivoamaan.
Pahinta oli menettää toimintakyvyn mukana itsenäisyys, pyytää apua kaikkeen. Nyt moni asia on taas omissa käsissä.
- Tuntui ihanalta lopulta imuroida itse, vaikka en ole ikänä tykännyt siitä, Joensuu nauraa.
- Oli hirveä tilanne, kun kolmekymppisenä joutui miettimään, joutuuko työkyvyttömyyseläkkeelle. Olen vielä nuori ja haluan tehdä työtä. Minulla on annettavaa työelämälle.
Teksti: Riitta Gullman
Kuva: Tiia-Maria Joensuu
Työkyvytön toisaalla, mutta ei toisaalla
Työkyvytön toisaalla, mutta ei toisaalla
Kun ihminen sairastuu vakavasti eikä pysty toimimaan omassa työssään, hän joutuu sairauslomalle. Jos se pitkittyy yli 300 päiväksi, määräaikainen työkyvyttömyyseläke on mahdollinen.
Jos työkyvyttömyyseläkettä haetaan pysyvästi, ihmisen työkykyä arvioidaan uudelleen. Tämä johtuu siitä, että työeläkelaissa työkyvyttömyys määritellään toisella tavalla kuin sairausvakuutuslaissa. Sairausvakuutuslain mukaan ihmisen työkykyä verrataan hänen omaan työhönsä. Työeläkelain mukaan ihmisen työkykyä verrataan myös muihin töihin, joita hän kohtuudella voisi tehdä.
Siinä kohti arvioidaan mm. seuraavaa: Voisiko ammatillinen kuntoutus auttaa? Voisiko ihminen kouluttautua uuteen ammattiin ja pystyä työskentelemään jossain toisessa ammatissa?
Kuntoutuksen ajalta työeläkeyhtiö maksaa kuntoutusrahaa, joka on aina suurempi kuin työkyvyttömyyseläke.
Yli kolme neljäsosaa kuntoutusta hakeneista palaa kuntouksen jälkeen takaisin työelämään. Kun ihmisen työura pitenee, toimeentulo ja eläketurva paranevat.
Työkyvyttömyyseläke on viimeinen vaihtoehto, jos kuntoutusreitti ei syystä tai toisesta ole mahdollinen.