Päättyyköhän finanssikriisi pian? Keskuspankkien massiiviset elvytystoimet alkavat tuottaa tulosta nostaen globaalin talouskasvun aiempien vuosikymmenien kasvutrendille. Samalla työllisyys kohenee ja inflaatio lähtee nousuun työvoiman ja raaka-aineiden kasvavan niukkuuden ajamana. Keskuspankit voivat vähitellen, yksi toisensa jälkeen, luopua ylielvyttävästä rahapolitiikastaan ja nostaa ohjauskorkonsa reilusti positiivisiksi vanhojen hyvien aikojen malliin. Negatiivisten korkojen aikakausi olikin vain väliaikainen painajainen maailmantalouden historiassa.
Yhdysvaltain talouskasvu on toipunut uudelle nousu-uralleen mittavan keskuspankkielvytyksen ansiosta, mutta finanssikriisin aiheuttaman syvän taantuman jälkeen kasvuvauhti ei ole enää yltänyt kriisiä edeltävälle tasoille. Myös kriisin vaikutuksesta kohonnut työttömyys on vähentynyt tasaisesti ja lähestyy jo tasapainotyöttömyyttä. Sen sijaan inflaatio ei ole oikein ottanut lähteäkseen käyntiin. Kohentuneen työllisyyden ja talouskasvun ansiosta Yhdysvaltain keskuspankki näytti muille hyvää esimerkkiä nostamalla ohjauskorkoaan joulukuussa 2015 ensimmäistä kertaa finanssikriisin jälkeen.
Tänä vuonna Yhdysvaltain keskuspankin koronnostojen sarjan odotettiin jatkuvan neljännesvuosittain. Maaliskuun koronnosto jouduttiin kuitenkin jättämään väliin sijoitusmarkkinoiden heikon kehityksen sekä maailmantalouden kasvaneiden riskien vuoksi. Koronnostojen ilmoitettiin kuitenkin olevan vielä mahdollisia loppuvuoden aikana. Kesäkuuhun mennessä sijoitusmarkkinat olivat rauhoittuneet, mutta keskuspankki ei ollut halukas kiristämään rahapolitiikkaansa juuri ennen Britannian EU-kansanäänestystä. Syyskuun ja joulukuun koronnostot ovat periaatteessa vielä mahdollisia, mutta lienee epätodennäköistä, että keskuspankki nostaisi korkoja juuri ennen Yhdysvaltain presidentinvaaleja. Ja pahimmassa tapauksessa joulukuussa on jo liian myöhästä kiristää rahapolitiikkaa. Koronnostojen sijasta saatetaankin tarvita lisää keskuspankkielvytystä liittovaltion talouden tukemiseksi.
Euroopan keskuspankki on sen sijaan tänä vuonna kasvattanut merkittävästi rahapoliittista elvytystään mm. alentamalla keskuspankkikorkoa ja laajentamalla velkakirjaostojaan yrityslainoihin. Sijoittajien keskuudessa tästä ei jaksettu suuremmin iloita, sillä lähestyvä Britannian EU-eron uhka piti pelon ja ahneuden voimat tasapainossa sijoitusmarkkinoilla. Äänestystuloksen ratkettua pelko voitti ja osakemarkkinat syöksyivät seuranaan sekä Britannian punta että euro. Englannin keskuspankin pääjohtaja lupautui heti samana päivänä tukemaan kuningaskunnan taloutta ja varmistamaan pankkien maksuvalmiuden. Sen sijaan Britannian lopullista EU-eroa ja eron mahdollisia talousvaikutuksia joudutaan odottamaan vielä pitkän aikaa.
Sijoitusmarkkinoilla toivottaneen Euroopan keskuspankin vielä lisäävän elvytystään, vaikka edellinen lisäyskään ei sijoitusmarkkinoille tuntunut riittävän. Vieläkin selkeämmin sijoitusmarkkinoiden odotukset ovat jääneet täyttymättä Japanin keskuspankin elvytysyrityksissä, kun elvytystoimien seurauksena osakemarkkinat ovat laskeneet ja kotivaluutta vain vahvistunut. Keskuspankkielvytyksestä lieneekin tullut palkankorotuksen kaltainen sijoitusmarkkinoiden motivointimekanismi, jonka vaikutus kestää parhaimmillaankin vain muutaman kuukauden.
Keskuspankkielvytyksen odotetaan toki lisäävän vähitellen reaalitalouden aktiviteettia ja luovan sitä kautta talouskasvua ja uusia työpaikkoja. Talouspoliittisessa päätöksenteossa suurempia rakenteellisia uudistuksia voidaankin siten lykätä eteenpäin talouskasvun nousua odotellessa. Entäpä jos näin ei käykään? Mitäpä jos matala talouskasvu ja olematon inflaatio ovatkin pysyvä olotila tästä eteenpäin? Siinä tapauksessa talouskasvua ja korkeampia korkotasoja odottavan aika voi käydä hyvin pitkäksi.