Työelämässä riittää muutosta, vaikka olisi viihtynyt jo pitkälle toista vuosikymmentä saman työnantajan palveluksessa. Jatkuvassa muutoksessa elämisestä huolimatta jossain vaiheessa se vaan iski. Juuri silloin, kun kaikki oli tuttua, sujuvaakin. Muutoksen kaipuu. Sellaisen, jonka jäljiltä tietää haastaneensa itsensä ja keränneensä uutta kokemusta. Menneensä, jos ei eteenpäin, niin sivulle ainakin rutkasti. Koin tarvitsevani haastetta ajatteluun, mahdollisuutta katsella tuttuja asioita uudesta perspektiivistä ja lisäksi oppia jotain ihan oikeastikin uutta.
Janon yllättäessä takanani oli kuusi elämänmakuista vuotta tiimiesimiehenä vakuutuspalveluissa. Nautin siitä duunista täysillä, koska ihmiset on mun juttu. Janoan keskusteluja, ratkaisujen miettimistä yhdessä, ajatusten pallottelua. Parhaat oivallukset tulevat toisen ihmisen kanssa miettien. Olen itse saanut työurani aikana paljon rohkaisua ja kannustusta omilta esimiehiltäni. On lempeästi potkittu eteenpäin ja annettu mahdollisuus niilläkin hetkillä, kun usko omaan osaamiseen on horjunut. Ja silloin, kun kaikki ei ole mennyt putkeen, on annettu vielä se toinenkin mahdollisuus. Samaan olen pyrkinyt itsekin esimiehenä: valamaan uskoa, että osaat ja opit kyllä. Avaamaan uusia ovia raolleen; kynnyksen yli on jokaisen itse astuttava. Kuunnellut ja pitänyt puolta ja kantanut huoltakin.
Esimiestyö on palveluammatti. Mahdollistaja on trendikäs termi, mutta se kiteyttää mielestäni esimiesduunin hyvin. Asioiden mahdollistaminen omalle porukalle on esimiehen ensisijainen homma ja jos sen homman haluaa hoitaa hyvin, on siihen heittäydyttävä täysillä. Ja aina, kun johonkin heittäytyy täysillä, se antaa paljon, mutta ottaa myös. Resurssien malja ei pysy jatkuvasti piripinnassa ja jossain kohti voi tulla fiilis, että pitää päästä tankkaamaan. Uskon, että oma muutoksen tarpeeni oli juuri tätä. Jano. Tarve täyttää säiliöt uusilla ajatuksilla. Tiimiläisiä kohtaan on reilua, että esimies tunnistaa ja tunnustaa sen hetken, jolloin on tankkauksen tarpeessa. Puoliteholla toimiva esimies ei voi antaa porukalleen parastaan, ja jokainen meistä ansaitsee hyvän, palveluammattiinsa vihkiytyneen esimiehen.
Minä onnekas sain mahdollisuuden päästä sammuttamaan janoani. Vajaan vuoden työkierto eläkepalveluissa uusien asioiden, ihmisten ja asiakkaiden parissa on parasta nesteytystä. Saan perehtyä uusiin töihin kädet savessa, olla oppilaana. On mahtavaa saada havainnoida itselleni uudenlaisia toimintatapoja niin esimies- kuin asiakastyössäkin. Tämä oppi on tärkeää, koska vakuutuspalveluissa valmistaudutaan parhaillaan tulorekisterin vuoden 2019 alusta mukaan tuomaan muutokseen. Tulorekisteri tulee vaikuttamaan tapaamme työskennellä ja siihen, miltä asiat meidän itse kunkin työpöydällä näyttävät ensi vuoden pyörähtäessä käyntiin. Sen hetken lähetessä tuoreet ajatukset ja rohkeus muuttaa totuttuja tapoja toimia ovat tärkeitä.
Vastavuoroisuus onkin mielestäni yksi työkierron hienoimpia puolia. Jos siitä otetaan kaikki potentiaali irti, hyödyttää työkierto sekä lähettävää että vastaanottavaa organisaatiota monella eri tavalla. Se rikastuttaa ja tuo uusia vinkkeleitä keskusteluun, nostaa kenties itsestäänselvyyksinä pidettyjä asioita näkyväksi ja ehkä sopivasti tuulettaakin.
Toki turvallisuushakuiselle työeläkeihmiselle myös tieto siitä, että tankilla käynnin jälkeen on lupa palata takaisin vanhaan toivottavasti pää täynnä tuoreita ajatuksia, on valtavan suuri asia. Se antoi turvallisen pohjan työkiertoon lähdölle: sammuta janosi, kerää oppia ja tule sitten entistä ehompana takaisin.