Hoiva-alan yritykset ovat olleet näkyvästi esillä alkuvuonna. Tässä blogissa näkökulmani on hoiva-alan työntekijöiden. Tuon esille omassa työssäni tekemiäni havaintoja hoiva-alan yritysten työntekijöiden työkykyhaasteista.
Ikääntyneiden määrä jatkaa Suomessa kasvuaan ja samalla myös hoivapalveluiden tarve kasvaa. Hoiva-alalle on tyypillistä, että pienet yritykset myyvät toimintaansa isoille toimijoille. Uusien toimintatapojen vieminen arkeen yrityskauppojen jälkeen vie oman aikansa, ja järjestelmien ja palveluiden omaksuminen edellyttää työntekijöiltä kykyä oppia uutta. Yrityskauppojen yhteydessä ei aina kartoiteta työntekijöiden mahdollisia työkyvyttömyysriskejä tai osaamiseen liittyviä tekijöitä. Toimintatapoihin sopeutuminen voi aiheuttaa myös työilmapiiriongelmia.
Hoiva-alalla on jatkuva pula osaavasta henkilökunnasta, ja avoimiin paikkoihin ei aina riitä sopivia hakijoita. Rekrytointitilanteissa on jouduttu tekemään kompromisseja: on rekrytoitu henkilöitä, jotka eivät välttämättä sovellu alalle. Työsuhteen koeaikaa olisikin hyvä hyödyntää työkyvyn seurannassa kehittämällä seurantaprosessi koeajalla oleville työntekijöille. Esimiehen pitäisi reagoida heti, kun hän havaitsee ongelmia työn tekemisessä ja sen sujuvuudessa. Työkykyyn liittyvissä ongelmatilanteissa esimiehen tulee olla yhteydessä työterveyshuoltoon ja ohjata tarvittaessa työntekijä käymään työterveyslääkärin vastaanotolla, myös koeajalla.
Monelle vastavalmistuneelle nuorelle lähihoitajalle hoivakoti voi olla ensimmäinen työpaikka. Nuorten mielenterveyden häiriöt ovat kasvussa, ja alalla vaadittavat asiakaspalvelutaidot ja hyvä paineensietokyky voivat kuormittaa nuoren psyykkistä työkykyä. Työkykyyn vaikuttavat heikentävästi myös erilaiset elämänhallintaan liittyvät ongelmat: taloudelliset huolet tai parisuhteeseen ja perheeseen liittyvät ristiriidat. Osa hoiva-alalla työskentelevistä tekee matalan palkkatason vuoksi myös keikkatyötä esimerkiksi henkilökohtaisena avustajana. Työvuoroissa tehdään vain välttämätön, koska keikkatöistä ei ole ehditty palautua riittävästi. Työntekijä reagoi työnkuormitukseen uupumalla ja ahdistumalla.
Pitkän työuran tehneelle hoiva-alan ammattilaiselle muutos perinteisestä hoitajan roolista joustavaksi moniosaajaksi voi aiheuttaa ristiriitoja omien arvojen ja työidentiteetin välillä. Hoiva-kotien resurssivajeen vuoksi hoitajat osallistuvat myös esimerkiksi ruoan valmistukseen ja siivoamiseen. Työtehtävät on tiukasti aikataulutettu, ja asiakkaiden kanssa tehtävään hoivatyöhön jää yhä vähemmän aikaa. Työntekijöille voi syntyä riittämättömyyden tunne omasta roolista ja osaamisesta. Omalle esimiehelle voi olla vaikea puhua, ja asia ilmenee usein vasta työterveyslääkärin vastaanotolla.
Ikääntyneemmillä työntekijöillä on tyypillisesti erilaisia tuki- ja liikuntaelinvaivoja. Usein he sinnittelevät kipujensa kanssa pitkään eivätkä hae apua työterveyshuollosta. Asiakkaat muuttavat hoivakoteihin yhä iäkkäämpinä, mikä tarkoittaa, että he ovat heikommassa kunnossa, ja hoitotoimet kuormittavat hoitajien fyysistä työkykyä. Kuormituksesta johtuva pitkittynyt kipu aiheuttaa väsymystä ja alavireisyyttä.
Usein esimies on yksin työntekijöiden työkykyongelmien kanssa: hän ei osaa riittävästi hyödyntää työterveyshuollon palveluita ja tukee yksin työntekijää myös terveydellisissä ja elämänhallintaan liittyvissä ongelmissa. Tällöin myös esimies on vaarassa uupua.
Työterveyshuollolla on merkittävä rooli hoiva-alan ammattilaisen työkyvyn tukemisessa. Onko työterveyshuollolla riittävästi ymmärrystä työn muutoksesta ja miten se vaikuttaa työntekijöiden työkykyyn ja osaamiseen? Millaista uutta osaamista alalla vaaditaan ja miten sen vahvistamista voitaisiin tukea työterveyshuollon ja esimiesten voimin? Tehdäänkö työterveyshuollossa pitkän tähtäimen suunnitelmia ja kestäviä ratkaisuja: jos työntekijä ei sovellu alalle, ohjataanko hänet riittävän ajoissa esimerkiksi ammatillisen kuntoutuksen keinoin uudelle työuralle, joka soveltuu paremmin hänen terveydentilalleen?
Hoiva-alan ammattilaiset tekevät yhteiskunnallisesti merkittävää työtä, joka kuormittaa sekä fyysistä että psyykkistä työkykyä. Tarvitsemme enemmän yhteistä keskustelua siitä, miten tuemme alan ammattilaisten työelämässä jatkamista.
Leena Puurunen
Leena Puurunen ratkaisee työkseen työkyvyttömyysetuuksia Varman kuntoutus- ja työkyvyttömyyseläkepalveluissa. Leena haluaa olla asiakkailleen arjen tsemppari työkykyasioissa. Häntä kiinnostaa työelämän muutoksen vaikutukset työkykyyn.