Oikeus odottaa asiallista käytöstä

Kokenut työterveyspsykologi Antti Aro pohti vuonna 2018 ilmestyneessä Työilmapiiri kuntoon -kirjassaan muun muassa hyvää työkäytöstä.

Huono käytös on tuhoisaa. Se aiheuttaa stressiä, pahaa mieltä ja haittaa terveydelle. Huonon käytöksen hiljainen hyväksyminen tuo työyhteisöön vihamielisen ilmapiirin. Vastaavasti hyvä työkäytös (workplace civility) voi suojata väsymiseltä ja uupumiselta.

Asiallinen työkäytös on tärkeää myös siksi, että yhä useammin työhön liittyy uudenlaista tarvitsevuutta. Teemme työtä tiimillemme, että voimme yhdessä vastata asiakkaidemme ongelmiin kompleksisessa maailmassa.

Jokainen on syyntakeinen

Antti Aron mukaan yksi syy huonoon käytökseen työpaikalla on se, että käyttäytyminen voidaan mieltää ihmisten väliseksi yksityisasiaksi. Oletetaan, että aikuiset ihmiset tietävät jo kotikasvatuksensakin tuloksena se, miten työkavereiden kanssa käyttäydytään. Lisäksi huonoa käytöstä selitetään ja perustellaan huonosti käyttäytyvän yksilön piirteillä. Ajatellaan, että yksilöllisistä ominaisuuksista johtuvat käyttäytymistaipumukset jotenkin alentavat henkilön ”syyntakeisuutta” oman käytöksen suhteen. Aron mukaan tämä ajattelu vie hetteikköön ja ”oikea, terve suhtautuminen tietenkin on, että kukaan ei ole niin hullu, ettei hänen voitaisi edellyttää käyttäytyvän asiallisesti.”

Antti Aron mielestä työpaikoille olisi syytä luoda käyttäytymissäännöt (code of conduct) siitä, mikä on toivottavaa käytöstä ja millaista käytöstä ei sallita. Sääntöjä määriteltäessä täytyy ottaa kantaa myös huonon käytöksen sanktioihin, eli miten toimitaan, jos joku rikkoo sääntöjä. Aro korostaa myös sitä, että code of conduct on johdon direktio-oikeutensa nojalla antama ohje, ei työtovereiden keskenään laatima ”pelisääntökirja”. Tällöin code of conduct antaa mahdollisuuden puuttua käytösongelmiin johtamisen keinojen avulla.

Vastuullinen ja vähemmän vastuullinen työkäytös

Etsin ja lueskelin joitakin hyvään työkäytökseen liittyviä listoja ja kriteeristöjä. Esimerkiksi Työterveyslaitoksen Askeleet kohti sopuisaa työyhteisöä -työkirjassa (2017) on kuvattu vastuullisen työkäyttäytymisen kriteerit. Kriteerit liittyvät työkaverin huomioimiseen, vastuun kantamiseen tehtävistään, aktiivisuuteen tiedon hankkimisessa ja jakamisessa, luottamiseen ja tilan antamiseen, palautteen antamiseen ja vastaanottamiseen, valmiuteen muuttaa omia toimintatapoja, reiluun ja asialliseen vuorovaikutukseen sekä epäkohtien käsittelyyn.

Saattaa olla niin, että mikäli kriteeristöön on hyvää tarkoittaen koottu ainoastaan hyvän työkäytöksen kuvausta, niin jokaisella on mahdollisuus ajatella, että kyllähän minä näiden pelisääntöjen mukaisesti toimin.

Tästä syystä kirjasinkin näiden Työterveyslaitoksen kriteerien peiliksi kuvausta siitä, millaista ehkä on vähemmän vastuullinen työkäytös.

• Mitäpä sitä aina kaikille nyökyttelemään.
• Teen työt omalla tavallani, vaikka tulisi sanomistakin.
• Kyllä se on johdon tehtävä huolehtia siitä, että kaikki tarvittava tieto on käytössä.
• En ehdi auttaa ja neuvoa. Ajattelen myös, että jokaisen kuuluu hoitaa omat hommansa.
• Välillä on pakko katsoa toisten perään, kun osaaminen on sitä mitä se on.
• En kehu, kun minuakaan ei ole kehuttu. En anna korjaavaa palautetta, koska mitähän siitäkin seuraisi.
• Tympäisee, jos tullaan huomauttelemaan. Minä olen sentään aika kauan näitä hommia tehnyt.
• Monenlaista on kokeilu ja aina on palattu entiseen. Mitäpä sitä ehjää korjaamaan.
• Tyhmyys ärsyttää ja avoimena luonteena sanon heti, mitä minulla on mielen päällä.
• Kyllä kahviautomaalilla tulee välillä muutaman luottotyökaverin kanssa ihmeteltyä joidenkin ihmisten toimintaa.
• Ei niistä ongelmista kannata puhua. Ei niille kuitenkaan kukaan halua tehdä mitään.

Mieti tapoja

Yksilötasolla meidän jokaisen kannattaa pysähtyä miettimään omia työ-, elin- ja käytöstapojamme. Miten minulla on tapana tehdä työtä, elää arkea ja kohdata muita ihmisiä? Millaiset tavat auttavat minua saamaan aikaan asioita ja voimaan hyvin? Millaiset tavat vievät energiaa, hajottavat fokusta ja tuovat mukanaan pulmia? Ehkä käytöstapojenkin suhteen pätee ajatus, että uusien parempien tapojen opettelu voi pudottaa joitakin huonoja tapoja pois.