Koronavirus on ollut klassinen ennakoimaton shokki maailmantaloudelle. Vuoden vaihteessa Kiinasta levinneen viruksen kulku paikallisesta epidemiasta koko maailmaa koettelevaksi vitsaukseksi on ollut hyvin nopeaa.
Kiina teki dramaattisia toimia viruksen leviämisen taltuttamiseksi samaan aikaan, kun muut maat olivat haluttomia rajoittamaan radikaalisti liikkumisen vapautta. Se on ymmärrettävää, mutta rajut toimenpiteet olisi ollut parasta toteuttaa hyvin nopeasti, jotta ne olisi voitu rajata maantieteellisesti pienemmälle alueelle. Nyt esimerkiksi Italia on ollut hidas reagoimaan tilanteeseen ja joutuu nyt tekemään dramaattisia toimia liian myöhään. Yhdysvallat liittyi tähän joukkoon kieltämällä lennot EU:n Schengen-maihin kuukauden ajaksi.
Sijoittajat ovat huolestuneita kriisin vaikutuksista maailmantalouden kasvuun ja yritysten tuloskehitykseen. Käytännössä näitä vaikutuksia on vielä mahdotonta arvioida, mutta on selvää, että Kiinan tai Italian kaltaiset massakaranteenit iskevät talouteen musertavalla voimalla. Se tarkoittaa, että Kiinan ensimmäisen vuosineljänneksen talous- ja tuloskasvu on romahtanut jyrkästi.
Euroopassa vaikutukset jäänevät aluksi hieman maltillisemmiksi, mutta pitkäkestoisemmiksi. Yhdysvalloissa kriisin eteneminen muistuttanee Euroopan kehitystä sillä erotuksella, että maan toteuttamat elvytystoimet ovat voimakkaampia ja nopeampia. Joka tapauksessa on selvää, että koronavirus on jo pilannut kuluvan vuoden kasvunäkymät.
Minkälaisia vaihtoehtoja keskuspankeilla ja valtioilla on käytettävissä?
Karun taloudellisen näkymän edessä katseet kääntyvät talouspoliittisiin päättäjiin. Yhdysvaltain keskuspankki Fed ilmoitti viime viikolla leikkaavansa ohjauskorkoa 0,5 prosenttiyksiköllä ja lisää elvytystoimia on tulossa.
Muut anglosaksiset keskuspankit reagoivat niin ikään nopeasti (Iso-Britannia, Australia, Kanada), mutta Manner-Euroopassa päätöksenteko on vienyt totutusti enemmän aikaa. Saksassa konservatiiviset poliitikot ovat olleet haluttomia höllentämään perustuslakiin kirjattua budjettitasapainosääntöään ja ainakaan ensimmäiset toimenpiteet eivät ole vakuuttaneet markkinoita. Euroopan keskuspankin (EKP) tuore pääjohtaja Lagarde kommentoi vielä toissa viikolla Financial Timesin haastattelussa, että kriisillä ei todennäköisesti ole vaikutuksia keskuspankin inflaatiotavoitteen toteutumiseen.
Sittemmin ääni kellossa on muuttunut ja niin Euroopan kuin Japanin keskuspankit pohtivat mahdollisuuksiaan käyttää rajallista elvytyskapasiteettia markkinoiden luottamuksen palauttamiseksi ja rahoitusmarkkinoiden toimivuuden turvaamiseksi.
Voisiko helikopteriraha olla vastaus?
Rahapolitiikan kyky helpottaa talouden tuskaa olisi parempi, mikäli koordinaatio finanssipolitiikan kanssa toimisi paremmin. Vaikka EKP turvautunee tuttuihin lääkkeisiin, kuten ohjauskoron hienoiseen laskuun, QE-ohjelman kasvattamiseen ja poikkeuksellisen halvan rahoituksen tarjoamiseen pankeille, saattaa nykyinen tilanne vaatia innovatiivisempaa otetta.
Erilaiset kanavat tarjota rahoitusta suoraan (erityisesti pienille) yrityksille tulisi nyt tutkia ja valtioiden sekä ylikansallisten toimijoiden tulisi myöntää rohkeasti takauksia käyttöpääomalainoille, jotta terveiden yritysten ei tarvitsisi kaatua lyhyen aikavälin likviditeettikriisiin. Pankkien tiukka sääntely ohjaa niitä käyttäytymään varovaisesti kriisin keskellä, joten mahdolliset tilapäiset höllennykset pankkien pääomavaatimusten suhteen voivat niin ikään olla perusteltuja.
Myös kotitalouksien tilanne voi kriisin pitkittyessä muodostua hankalaksi. Yritysten halu tehdä rekrytointipäätöksiä nykyisessä tilanteessa on alhainen ja karanteenien laajentuessa tilapäisen työvoiman kysyntä (ja kotitalouksien käytettävissä olevat tulot) putoaa rajusti. Epidemian pitkittyessä työttömyys voi kääntyä pysyvämmin nousuun.
Edellä mainitut ilmiöt koskevat sekä ohentuvien tilauskirjojen kanssa painiskelevia teollisuusyrityksiä että halvaantuneen kuluttajakysynnän kurittamia vähittäiskauppoja ja palveluyrityksiä. Näin ollen tilapäiset toimet kotitalouksien ostovoiman tukemiseksi voisivat kantaa kulutusta ”kuolemanlaakson” ylitse. Ehkä radikaalein toimi tällä saralla olisi EKP:n setelirahoitus tai ”helikopteriraha”, jossa varat ohjattaisiin keskuspankilta suoraan euromaiden kansalaisille.
Hongkongissa valtio toimi tähän tapaan jo aiemmin tänä vuonna myöntäessään jokaiselle 18 vuotta täyttäneelle kansalaiselle runsaan 1100 euron summan (4,1 % BKT:sta). Panostuksen toivotaan elvyttävän yksityistä kulutuskysyntää, joka on kärsinyt koronan vaikutusten lisäksi pitkään jatkuneista mielenosoituksista. Toki Hongkong on kerännyt pahan päivän varalle jo 15 vuoden ajan finanssipoliittisia puskureita (34 % BKT:sta) ja vastaavanlaisen mittakaavan elvytystoimet ovat euroalueen maiden ulottumattomissa.
Juuri tästä syystä EKP voisi olla ainoa taho, joka kykenisi toteuttamaan näin radikaalin elvytysoperaation. Ja nyt jos koskaan olisi tarvetta tilapäiselle, mutta mittavalle tukitoimelle, joka kantaisi euroalueen talouden koronaepidemian mittaisen kuilun yli.