2020-luku on käynnistynyt sijoitusmarkkinoilla ristiriitaisissa tunnelmissa. Käsikirjoitus oli jo valmiina maailmantalouden vähittäiselle elpymiselle, kun Yhdysvallat ja Kiina solmivat tammikuussa kauppasodan välirauhan. Lisäksi Kiina oli jo aloittanut talouden elvytyksen ja globaalit keskuspankit pysyivät markkinoiden tukena takaamalla runsaan likviditeetin. Teollisuuden luottamuskyselyt kertoivat aktiviteetin vähittäisestä vakiintumisesta. Vaikka ennätyksellisen vahva vuosi sijoitusmarkkinoilla oli nostanut lähes kaikkien omaisuusluokkien arvostustasoja selvästi, ei välittömässä näköpiirissä ollut huolia, jotka suistaisivat markkinat raiteiltaan.
Kaiken piti siis olla kunnossa, kunnes keskisessä Kiinassa sijaitsevasta Wuhanin suurkaupungista alkoi kuulua entistä huolestuttavampia uutisia. Tiedot nopeasti leviävästä koronaviruksesta palauttivat sijoittajien mieleen aiemmat epidemiat, kuten hengitysteiden infektiot SARS ja MERS tai peräti kymmeniä miljoonia uhreja vaatinut espanjantauti, joka raivosi maailmanlaajuisesti ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Epätietoisuus on nostanut esiin kysymyksiä mm. siitä, kuinka nopeasti tauti leviää, kuinka tappava se on ja mitkä ovat sen lopulliset terveydelliset ja taloudelliset vaikutukset.
Useimpien sijoittajien tapaan en ole pätevä vastaamaan näihin kysymyksiin ja todennäköisesti joudumme odottamaan viikkoja ennen kuin taudin todellinen mittakaava alkaa hahmottumaan. On selvää, että tappava epidemia on humanitaarinen tragedia taudin uhreille ja heidän omaisilleen, mutta sijoitusmarkkinoille reaktiot välittyvät lähinnä epidemian taloudellisten vaikutusten kautta. Myös lisääntynyt epävarmuus on tekijä, joka tyypillisesti hillitsee sijoittajien riskinottohaluja.
Joka tapauksessa on selvää, että taudin ja sen patoamiseksi tehtyjen toimenpiteiden vaikutukset talouteen ovat negatiivisia. Mikäli tartuntojen huippu saavutettaisiin jo helmi-maaliskuussa, näkyisivät sen vaikutukset kasvuun todennäköisesti ensisijaisesti vuoden ensimmäisellä neljänneksellä ja patoutuneen kysynnän purkautuminen ja varastojen täyttäminen tukisivat talouskasvua jo toisella vuosineljänneksellä. Osa kysynnästä (kuten matkailu- ja ravintolapalvelujen käyttö) olisi menetetty lopullisesti, mutta esimerkiksi kestokulutus- ja investointitavaroiden hankintaa todennäköisesti lykättäisiin vain eteenpäin. Tällaisen kuilun yli sijoittajat olisivat valmiita katsomaan ja todennäköisesti riskinottohalut palaisivat nopeasti markkinoille. Ylivoimaisesti suurimmat vaikutukset epidemialla tulevat todennäköisesti olemaan Kiinan talouteen, mutta myös kiinalaisten matkailusta ja ostoksista riippuvaiset matkailuyritykset, vähittäiskaupat sekä luksustavaroita tuottavat yritykset tulevat kärsimään kulutuksen notkahduksesta. Muun muassa Hong Kong, Macao ja Singapore ovat suoraan tulilinjalla.
Epidemian leviäminen globaaliksi ja pitkittyneeksi pandemiaksi olisi taloudelle selvästi vahingollisempaa. Tiukat rajoitukset liikkumiseen, työntekijöiden pitkäaikaiset poissaolot sekä ulkomaankaupan rajoitukset iskisivät tuntuvasti globaaliin talouskasvuun vuoden alkupuolella. Epävarmuuden pysyvä lisääntyminen heijastuisi todennäköisesti paitsi rahoitusmarkkinoihin myös yritysten investointisuunnitelmiin. Vaikka jotkin talouden lohkot, kuten suoratoistopalvelut sekä mahdollisesti verkkokaupat hyötyisivät tilanteesta, vaikuttaisi epidemia tällaisessa skenaariossa huomattavasti enemmän yrityksiin Kiinan ulkopuolella. Se olisi vakava isku orastavaan elpymiseen kauppasodan paineessa kärvistelleelle maailmantaloudelle. Rahapolitiikka elvyttäisi, mutta se ei kykenisi paikkaaman tuotannon supistumista.
Toistaiseksi näyttää siltä, että sijoittajan täytyy vain tarkkailla kärsivällisesti tilannetta ja odottaa epidemian leviämisen hidastumista. Maailmantalous on saanut iskun, joka jarruttaa sen virkoamista kauppasodasta, mutta ei ole vielä tyrmännyt sitä.