Työn murros ravistelee koko työelämää. Työn sisällöt, työ- ja organisointitavat sekä johtaminen muuttuvat. Maailma monimutkaistuu samalla, kun ilmiöt ja ihmiset ovat koko ajan tiiviimmin yhteyksissä toisiinsa. Murros heijastuu myös työkykyyn ja sen edistämisen keinoihin (lue lisää uudesta tutkimusjulkaisusta Työn murros ja työkyky). Uudistuvassa työssä on tärkeä tunnistaa sen työkykyä kannattelevat puolet ja pyrkiä torjumaan epätoivottuja seurauksia.
Muuttuva työelämä edellyttää työntekijöiltä alati uudenlaisia valmiuksia ja kykyä uuden oppimiseen. Vaikka työelämässä on viime vuosina tapahtunut paljon myönteistä kehitystä, moni kokee työnsä kuormittavaksi. Työsuhteiden pirstaleisuus, tietotyö ja työn kognitiivisen kuormittavuuden kasvu, työn ja muun elämän yhteensovittamisen haasteet sekä uudenlaiset osaamisvaateet voivat kuormittaa. Yksilölle tarjoutuu jatkuvasti myös enemmän vaihtoehtoja mm. opiskelun, työuran, vapaa-ajan tai muiden valintojen suhteen. Valinnanvapauden varjopuolena voi olla myös erilaiset työn ja elämän hallinnan vaikeudet.
Monet tilastot osoittavatkin, että työntekijöiden työkykyyn liittyy haasteita. Esimerkiksi sairauspoissaolot ovat lisääntyneet ja työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on kääntynyt pitkän laskukauden jälkeen kasvuun. Viime vuonna mielenterveyden syyt nousivat ensimmäistä kertaa tuki- ja liikuntaelinsairauksien ohi työkyvyttömyyseläkkeiden yleisimmäksi myöntöperusteeksi. Tarvitaan siis vankempaa otetta työkyvyttömyyden riskin hallintaan.
Laaja-alaista ymmärrystä ja moninaisia keinoja työkyvyttömyyden ehkäisyyn
Työkyvyn johtaminen edellyttää ymmärrystä moninaisista työkykyyn vaikuttavista tekijöistä. Työkyvyn vaihteluun ovat yhteydessä monet yksilöön, työhön ja työoloihin sekä työn ulkopuoliseen elämään liittyvät tekijät. Työkyky ei ole joko-tai-asia, eli jotain, jota ihmisellä yksiselitteisesti joko on tai ei ole, vaan se on syklistä.
Ymmärrys työn kuormitus- ja voimavaratekijöistä sekä oman organisaation tilanteesta ja kehittymistarpeista auttaa ennakoimaan työkyvyn haasteita ennen kuin ne kärjistyvät työkyvyttömyyden riskeiksi.
Työkyvyn tukemiseen on useita keinoja. Organisaation yhteinen ja säännöllinen keskustelu työstä sekä työn vaatimus- ja voimavaratekijöistä tukee työkyvyn ylläpitoa ja edistämistä. Ennakoiva ja strateginen työkykyjohtaminen huomioi sekä yksilön tilanteen että yhteisen työn kehitysvaiheen, tekemisen tavat, tavoitteet ja työn kontekstin.
Työtä kannattaa myös aina pyrkiä yhteisesti kehittämään kaikille mielekkääksi ja mahdolliseksi. Näin uudet voimavarat on mahdollista löytää muuttuneestakin työstä. Joskus uudet voimavarat ja mielekäs työn sisältö voivat löytyä toisesta työstä tai uudesta työpaikasta. Työn muokkaus, ammatillinen kuntoutus, työkokeilu tai uudelleen koulutus ovat hyviä ratkaisuja voimavarojen ja työkyvyn palauttamiseksi sekä työssä jatkamisen ja työhön paluun tukemiseksi. Työkyvyttömyyseläke on aina vasta viimeinen vaihtoehto.
Yhteistyöllä tuloksiin
Työkyvyn haasteet eivät ole vain yksilön tai yksittäisen organisaation ratkaistavissa, vaan koko työkyvyn tuen verkosto, mukaan lukien työterveyshuolto, kuntoutuskumppanit sekä työeläkevakuuttaja on tärkeä ottaa mukaan etsimään toimivia ratkaisuja. Varma auttaa osaltaan parhaiden ratkaisujen löytämisessä työkyvyttömyysriskin hallintaan. Parhaat ratkaisut löytyvät yhdessä.
Blogi perustuu Varman Tietoa työkyvystä -julkaisusarjan julkaisuun Työn murros ja työkyky – näkökulmia ja välineitä työkykyjohtamisen tueksi, jossa tarkastellaan työkykyä tutkimusten valossa ja rakennetaan kokonaiskuvaa työkyvystä osana työn kehitystä. Julkaisu on suunnattu erityisesti työpaikkojen työkykyjohtamisen asiantuntijoille sekä kaikille niille, jotka ovat kiinnostuneet työkyvystä ja sen kehittämisestä.
Auli Airila
Tiimipäällikkö
Marika Schaupp
Tutkimuspäällikkö