Onni on vanheta

Tänä vuonna lokakuun alussa vietetyn Vanhustenviikon teemaksi oli valittu ehkä vähän provosoivastikin ”Onni on vanheta”. Eihän sitä yleensä kuule näin väitettävän, vaan ennemminkin ”Vanhuus ei tule yksin” tai jotain muuta vähemmän positiivista vanhuuden mukanaan tuomista krempoista ja muistin huononemisesta.

Kun itsellekin ikää kertyy joka vuosi lisää, nämä teemat eivät enää tunnu niin kaukaisilta kuin vielä jokin aika sitten. Siksi oli oikein virkistävää kysellä asiantuntijoilta näkemyksiä siihen, mikä vanhuudessa on mukavaa. Asiantuntijoina käytimme Varman eläkkeensaajia, joille esitimme verkkosivuillamme lyhyen kysymyksen: Eläkeaikaa kutsutaan kolmanneksi iäksi – mikä siinä on erityisesti ilahduttanut?  

Ei ollut yllätys, että kaikkein mukavimmaksi asiantuntijamme ilmoittivat sen, että voi päättää omista aikatauluistaan. Aikatauluelämä alkaa kovin varhain ja sitä riittää vuosikymmeniä. Mitenkähän sitä edes osaa sopeutua tilanteeseen, että voikin päättää itse aikatauluistaan? Loma-aikoinahan tätä harjoitellaan, ja joskus tulee lomalla ahdettua kalenteri täyteen erilaista ohjelmaa niin, että se alkaa muistuttaa työkalenteria. Mutta kyllä se hyvältä kuulostaa, että voi elää oman aikataulun mukaan: herätä sisäisen kellon eikä herätyskellon mukaan ja syödä lounasta, kun on nälkä, eikä palaverien välissä tai sovitun kellonajan perusteella. Yksi vastaajistamme nosti tämän esille hyvin konkreettisesti toteamalla, että vuorotyön jälkeen on ihanaa, kun ei tarvitse valvoa öisin.

Kysymyksen vastausvaihtoehdoissa oli hyvin monenlaisia asioita alkaen tyytyväisyydestä elettyyn elämään ja jatkuen harrastuksiin, ystäviin, läheisiin ja lapsenlapsiin. Johtuneeko sitten kyselyn tekijästä vai mistä, mutta toiseksi tärkeimpänä esiin nousi säännöllinen eläke. Säännöllinen eläke tuo sen turvan, jonka avulla voi rauhassa nauttia myös niistä muista hyvistä asioista. Eläketurva kuulostaa joskus kapulakieleltä, mutta pohjimmiltaan se kuvaakin asian yhdellä sanalla todella hyvin.

Läheisten kanssa vietetty aika on meillä monella ollut viime kuukausina eri tavalla ajatuksissa kuin aikaisemmin. Ei olekaan aina itsestään selvää, että voi kutsua ystäviä kotiin tai tavata lastenlapsia. Kyselyssämme aika läheisten kanssa nousi vahvasti esille iloa tuottavana asiana. Siihen on myös toisella lailla aikaa ja voimavaroja, kun työ ei enää määrittele elämää. Juuri nyt tässä on meille haastetta. Miten hyvin opimme käyttämään erilaisia suojavälineitä ja turvavälejä, joiden avulla voimme säilyttää tämän mahdollisuuden tavata myös iäkkäitä läheisiämme.

Vanhustenviikon teema oli onnistunut. Olen kiitollinen asiantuntijoillemme, että saimme näitä positiivisia kommentteja vanhuudesta. Tämä kaikki sai ajattelemaan vanhenemista positiivisesta näkökulmasta. Näkökulmahan yleensä ratkaisee ja tätä näkökulmaa haluan vaalia.