Työ- ja elinkeinoministeriön toteuttama Työolobarometri on Tilastokeskuksen Työolot-tutkimuksen ohella tutkimus, josta saa tietoa työelämän pidemmistä trendeistä Suomessa. Työolobarometrin vuonna 2019 päivittyneet tiedot julkaistiin 10.11.2020.
Aineisto ei kata korona-aikaa, mutta työkyvyttömyysriskin hallinnan näkökulmasta on tarpeellista tarkastella työelämän pidemmän ajan trendejä. Näin voidaan ennakoida, minkälaisiin riskitekijöihin ja toimenpiteisiin työkyvyttömyysriskin hallinnassa tulisi tulevaisuudessa keskittyä.
Työelämän epävarmuus on yksi julkisuudessa työn murroksen kautta esillä ollut teema. Työolobarometri kertoo kuitenkin vakaudesta ja varmuudesta (ennen koronaa). Irtisanomisen uhkaa koki aniharva, vain noin 5 prosenttia työntekijöistä. 80 prosenttia työtekijöistä piti työpaikkaansa vähintään jokseenkin varmana.
Työpaikoilla toki on tapahtunut erilaisia muutoksia, kuten tehtävien uudelleenjakamista ja uusien työvälineiden tai tietojärjestelmien käyttöönottoa, mutta muutosvauhti ei ole viimeisen viiden vuoden aikana merkittävästi kasvanut. Eniten muutoksia on tapahtunut julkisella sektorilla, valtiolla ja kunnissa.
Kiinnostava, työurien pidentämisen kannalta tärkeä havainto on se, että yli 45-vuotiaiden työntekijöiden usko siihen, että he saavat uuden työpaikan jos jäävät työttömäksi, on kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana johdonmukaisesti. 45–54-vuotiaista 87 prosenttia ja 55–64-vuotiaista 64 prosenttia uskoi saavansa uuden työpaikan, jos jäisi työttömäksi.
Mahdollisuudet osallistua työpaikan toiminnan kehittämiseen ovat trendinomaisesti lisääntyneet, vuonna 2006 omat vaikutusmahdollisuutensa hyviksi koki 30 prosenttia ja vuonna 2019 55 prosenttia työntekijöistä. Toimihenkilöammateissa vaikutusmahdollisuudet koetaan työntekijöitä paremmiksi.
Työkyvyn kannalta merkittävässä roolissa ovat vaikutusmahdollisuudet suhteessa työn kuormittavuuteen. Vaikutusmahdollisuudet työtehtäviin, työtahtiin, työnjakoon tai työnteon paikkoihin eivät kuitenkaan käytännössä ole muuttuneet viimeisen 20 vuoden aikana.
Sähköisten työtilojen ja pikaviestimien käyttö työpaikoilla on lisääntynyt noin 20 prosenttiyksikköä viimeisten viiden vuoden aikana. Työelämän digitalisaatiopuhe painottuu erityisesti asiantuntijatyöhön. Siksi on tärkeää huomata, että muutos digitaalisten välineiden käytössä on ollut jopa nopeampaa työntekijäammateissa kuin toimihenkilöammateissa.
Positiivista on, että työssä oppimisen mahdollisuuksien koetaan trendinomaisesti hieman parantuneen. Samoin osaamisen kehittämisen työpaikoilla koetaan lisääntyneen.
Joustavat työaikamallit ovat hieman yleistyneet. Etätyön tekeminen lisääntyi trendinomaisesti jo ennen koronaa. Kuitenkin vuonna 2019 yhteensä 63 prosenttia työntekijöistä sanoi, että ei ole tehnyt etätöitä lainkaan. Ylemmistä toimihenkilöistä noin kolmannes ilmoitti tekevänsä etätyötä viikoittain.
Hieman alle 60 prosenttia vastaajista arvioi, että työpaikalla on liian paljon töitä työntekijöiden määrään nähden. Julkisella sektorilla tällaiset kokemukset ovat yleisempiä kuin yksityisellä sektorilla.
Työn fyysisen kuormittavuuden osalta ei havaita muutoksia, mutta työn kokeminen henkisesti kuormittavaksi on hieman yleistynyt. Kokemukset työkyvystä ovat pysyneet hyvin samanlaisina viimeisten 20 vuoden aikana, vuosittaista vaihtelua havaitaan, muuta trendimäistä muutosta ei juuri voida havaita. Ikäryhmittäisissä tarkasteluissa havaitaan heikko signaali siitä, että nuorten kokema työkyky olisi kehittynyt negatiiviseen suuntaan ja vanhempien ikäryhmien hieman parempaan suuntaan.
Työpaikoilla tapahtuva toiminta, jolla pyritään vaikuttamaan työntekijöiden kuntoon, terveyteen ja elintapoihin on pysynyt melko tasaisena. Hieman yli 60 prosenttia työntekijöistä sanoo, että tällaista toimintaa on "paljon" tai "jossain määrin". Kuitenkin työpaikkojen määrä, joissa näihin asioihin ei kiinnitetä lainkaan huomiota, on vähentynyt.
Erityisteemana tutkimuksessa oli työuupumus, josta ei ole käytettävissä pidemmän aikavälin tietoa. Työuupumuksen osa-alueista koettiin eniten kroonista väsymystä, jota koki "aina tai usein" 12 prosenttia vastaajista ja 37 prosenttia "joskus". Naiset ja ylemmät toimihenkilöt kokevat kroonista väsymistä enemmän kuin miehet ja muut sosioekonomiset ryhmät. Ikäryhmistä krooninen väsymys kohdistuu 45–54-vuotiaiden ryhmään.
Kaiken kaikkiaan pitkät työelämätrendit ennen koronaa olivat melko vakaita. Tulevat tutkimukset tulevat osoittamaan, miten korona-aika mahdollisesti näkyy työelämän pitkissä trendeissä ja tapahtuuko todellisia tasosiirtymiä. On todennäköistä, että pysyvämpiä muutoksia tulee tapahtumaan ainakin etätyön ja työn tekemisen tapojen osalta.
Työkyvyttömyysriskin hallinnan näkökulmasta on mielenkiintoista nähdä, minkälaisia pidemmän ajan vaikutuksia työkyvyssä tulemme näkemään muun muassa epävarmuuden, työttömyyden ja lykkääntyneiden hoitojen vuoksi.
Lopuksi vielä havainto tutkimuksen julkistustilaisuudesta. Työministeri Tuula Haatainen totesi tilaisuudessa, että "työelämän on yksinkertaisesti hyväksyttävä se, ettei ihmisen mieli, kuten ei kehokaan, toimi aina sataprosenttisesti". Varman näkemys työkyvyn syklisyydestä on siten täysin linjassa ministerin ajatusten kanssa!
Pauli Forma
Pauli Forma on työuransa aikana työskennellyt eri tehtävissä työeläkealalla ja tutkimusorganisaatioissa. Paulin keskeisiä kiinnostuksen kohteita ovat olleet työkyky, työkyvyn tukeminen sekä toimintaympäristön muutos. Ajankohtaisia näkökulmia tällä hetkellä ovat megatrendien vaikutukset työelämään sekä työkyvyttömyysriskeihin ja niiden hallintaan. Työn ulkopuolella Pauli harrastaa liikuntaa, lukemista, kirjoittamista ja ruoanlaittoa.