Suuntasimme kyselyn melko äskettäin eläkkeelle jääneille, alle 70-vuotiaille eläkkeensaajille, sillä arvelimme näin parhaiten tavoittavamme ne asiakkaat, jotka ovat tehneet työtä eläkeaikana. Tulokset yllättivät, kun jopa 47 prosenttia vastaajista kertoi työskennelleensä eläkkeen rinnalla. Varsin iso joukko oli toiminut vanhalla työnantajalla entisissä työtehtävissä, mutta joukossa oli myös uusiin tehtäviin tai uudelle työnantajalle siirtyneitä. Useimmilla työssä olleista (54 prosenttia) työ oli ollut keikkaluonteista, työhön mentiin tarvittaessa tai silloin tällöin, mutta yllättävän suuri joukko (42 prosenttia) oli myös työskennellyt säännöllisesti.
Mikä ihmisen pistää tekemään työtä siinä vaiheessa, kun voisi niin sanotusti jo hellittää? Kun työstä puhutaan, palkka on keskeinen tekijä, ja se näkyy myös tässä kyselyssä. ”Jos eläke olisi suurempi en kävisi töissä” tiivisti asian yksi vastaajista. Palkan ohella erittäin tärkeiksi asioiksi nousi kokemus siitä, että omaa osaamista tarvitaan ja arvostetaan, sekä työn tuoma mielekäs tekeminen ja merkityksellisyys. ”Minulle työ on vireänä pitävä voima, jos en pitäisi siitä mitä teen, lopettaisin sen välittömästi, koska ei olisi pakko taloudellisesti tehdä töitä.”
Kaikkein vaikuttunein olin niistä vastauksista, joissa kerrottiin työssäkäyntiin liittyvistä lähitulevaisuuden suunnitelmista. Mikä valtava potentiaali eläkkeellä olevissa ihmisissä on! ”Jatkan niin kauan, kun apuani tarvitaan/ ikä tulee vastaan (70v)” ja ”Aion jatkaa niin pitkälle kuin terveyttä riittää pari kolme päivää viikossa”. Monet vastaajat olivat myös edelleen erittäin sitoutuneita työhön: ”Sopimukseni on määräaikainen ja vapaudun siitä, kun täytän 68 vuotta. On hyvin todennäköistä, että työnantaja pyytää muodossa tai toisessa jatkamaan. Jos käy niin, pyrin löytämään mallin voida paremmin hoitaa myös henkilökohtaisia asioitani.” Jäin miettimään, onkohan tämä ikäpolvikysymys, vai olemmeko me tulevatkin eläkeläispolvet yhtä ahkeria ja sitoutuneita.
Vastaajilta, jotka olivat tehneet työtä eläkkeen rinnalla, halusimme kuulla, miksi he alun perin päätyivät jäämään eläkkeelle. ”Eläkeikä tuli”, ”Täytin 68 vuotta” ”65 vuoden ikä” oli varsin monen kohdalla kokemus. Osittain viitattiin myös ikään ja terveyteen tai omaan jaksamiseen, mutta tuli myös kuva hallinnollisesta eläkeiästä, joka edelleen ulkoapäin säätelee eläkkeelle jäämistä. Joillekin vastaajille eläke toi mahdollisuuden jatkaa työtä kevennetyssä muodossa, ja yrittäjälle se mahdollistaa työn jatkamisen tarjoten samalla varman perustoimeentulon.
Ne vastaajat, jotka eivät työskennelleet eläkkeen rinnalla, nostivat tärkeimmäksi työhön houkuttelevaksi tekijäksi mahdollisuuden osa-aikaiseen ja tilapäiseen työhön. Myös lievempi verotus voisi vastaajien mielestä kannustaa töihin.
Korona-aika ei kaikista rajoituksista huolimatta tunnu kovinkaan paljon vaikuttaneen vastaajien työssäkäyntiin. Osa oli ehtinyt lopettaa työt jo ennen koronaa, osalla taas työt lisääntyivät koronan myötä: ”Työmäärä ryöpsähti autoin kriisiapuna työvoimapulan ja äkillisen lisääntyneen työmäärän aikana.” Myöskään etätyöhön siirtyminen ei ole vastausten perusteella ollut ongelma.
Onneksi vanhuuseläkkeen rinnalla työskentely on mahdollista eikä sitä ainakaan työeläkejärjestelmän taholta rajoiteta. Jospa vielä yleinen mielipidekin vähitellen muuttuisi niin, että ikä olisi vain numero ja enemmän merkitsisi motivaatio ja osaaminen. Eläke on ansaittu ja silloin on vihdoin aikaa tehdä omia juttuja, mutta kyselyn perusteella yli 60-vuotiaissa on paljon myös niitä, jotka haluavat edelleen osallistua aktiivisesti työelämään. Onko meillä varaa hukata tätä potentiaalia?