Uusi näkökulma ammatilliseen kuntoutukseen: älä valmenna ja sijoita vaan sijoita ja valmenna

Mielenterveyden häiriöistä johtuva työkyvyttömyys on ollut Suomessa kasvussa viime vuosina. Kasvun voidaan olettaa jatkuvan koronapandemian aiheuttamien seurannaisvaikutusten myötä. Vaikka suunnan kääntämiseksi tärkein työ tehdään ennakoivasti työpaikoilla ja työterveyshuollossa, on tärkeää kehittää myös mielenterveyskuntoutujien palveluita entistä vaikuttavampaan suuntaan. Varma pilotoikin ensimmäisenä työeläkeyhtiönä mielenterveyskuntoutujien yksilöllisen työssävalmennuksen (Individual Placement and Support, IPS) versiota, joka huomioi työeläkevakuuttamisen ja sosiaaliturvan reunaehdot. Hanke toteutetaan yhteistyössä valmennusyhtiö Spring Housen kanssa.

Itse törmäsin malliin muutamia vuosia sitten vakuutuslääketieteellisessä kongressissa, ja sen ideologia – ”sijoita ja valmenna” – puhutteli minua heti. Olennaista on löytää ensin mielekäs, kuntoutujan motivaatioon soveltuva työ, johon kuntoutuja myös mahdollisimman nopeasti lähtee kokeilemaan työn sopivuutta. Vasta sitten mietitään, millaista yksilöllistä valmennusta ja tukea tähän tehtävään työllistyminen pysyvästi vaatii. Vaikka asia ei kuulosta mullistavalta, on se käytännössä sitä. Malli eroaa ratkaisevasti perinteisestä ”valmenna ja sijoita” -lähestymistavasta, jossa avoimille työmarkkinoille työllistyminen nähdään valmentavan ammatillisen kuntoutuksen jälkeisenä vaiheena.

IPS-mallissa tavoitteena on löytää asiakkaille nimenomaan heidän toiveidensa mukaista työtä. Mallin mukaan kuka tahansa työtä haluava on kykenevä tekemään työtä, jos hänelle vain tarjotaan riittävä tuki työllistymiseen sekä työ ja yksilö sopivat yhteen. Olennaista on myös se, että palvelu käynnistyy ja toimii nopeasti. Työnhaku käynnistyy välittömästi, kun kuntoutuja on valmis kokeilemaan työtä. Ei siis jäädä odottelemaan täydellistä paranemista, vaan työllistyminen nähdään osana hoito- ja kuntoutusprosessia.

Malli on osoittautunut useissa maissa tuloksekkaaksi tavaksi tukea mielenterveyskuntoutujien, mutta myös muiden vaikeasti työllistyvien ihmisten, työhönpaluuta sairauspoissaolon jälkeen. IPS on tutkituin työllistämismalli mielenterveyden alalla. On riittävää näyttöä siitä, että IPS on toistaiseksi tehokkain kehitetty tapa mahdollistaa mielenterveyden häiriöistä kärsiville henkilöille kilpailukykyisen työn saanti. On myös näyttöä siitä, että mallin mukaisessa toimintatavassa itse sairauden hoitotulokset ovat parantuneet.

Työn ja yksilön välisen sopivuuden lisäksi IPS-mallissa olennaista on ammatillisen kuntoutuksen toiminnan painopisteen siirtäminen työpaikoille sekä kuntoutustahon mahdollisimman kiinteä yhteistyö hoitotahon kanssa. Keskeisessä roolissa on kuntoutusasiakkaan henkilökohtainen työssävalmentaja. Työssävalmentaja käyttää työajastaan 65-70 % oman toimipisteensä ulkopuolella luoden kontakteja potentiaalisiin työnantajiin, etsien sopivia työpaikkoja kuntoutujille ja tarjoten tukea työpaikoille ja kuntoutujille itse työpaikoilla. Lisäksi työssävalmentaja osallistuu kuntoutujan luvalla hoitokokouksiin. Äärimmillään joissakin IPS-mallia soveltavissa maissa työssävalmentajalla ei ole omalla työnantajallaan ollenkaan omaa työpistettä, koska tavoitteena on olla valtaosa työajasta ns. ”kentällä”.

IPS-malli on yksi vastaus mielenterveyden häiriöiden asettamaan yhteiskunnalliseen haasteeseen. Uskon vahvasti, että toimintamalli tulee jalkautumaan jatkossa laajemmin osaksi suomalaista ammatillisen kuntoutuksen kenttää. Merkkejä tästä jo on: osana kansallisen mielenterveysstrategian toimeenpanoa sosiaali- ja terveysministeriö rahoittaa kolmea IPS-mallia hyödyntävää hanketta. Varman IPS-pilotti on itsenäinen kokonaisuus, ja se toteutetaan osana Varman normaalia ammatillisen kuntoutuksen toimintaa. Syyskuussa käynnistynyt Varman pilotointi on lähtenyt hyvin käyntiin, ja ensimmäisiä alustavia tuloksia sen toimivuudesta Suomen palvelujärjestelmässä saadaan kevään 2021 aikana.