Spring House ja Varma pilotoivat IPS-mallia (Individual Placement and Support) mielenterveyskuntoutujien työllistymiseen ja kuntoutumiseen (lue mallin periaatteista tarkemmin Sami Riekin blogista). Malli on herättänyt suurta mielenkiintoa. Pohdimme tässä kirjoituksessa, millaista lähestymistavan ja ajattelumallin muutosta IPS vaatii ammatilliselta kuntoutukselta, mitä taitoja työssävalmentajalta edellytetään, ja miten työssävalmentajan rooli laajenee IPS-mallin myötä.
"Sopiva ja tarkoituksenmukainen työ" uudessa valossa
Tuetussa työllistämisessä asiakas on perinteisesti kuntoutettu ja koulutettu ennen kuin on haettu sopivaa työtä. Arvioita ihmisen kyvystä työllistyä ja pärjätä työssä tehdään eri tahojen toimesta – osin myös asiakkaan omaan arvioon luottamatta. Työeläkekuntoutuksen perinteisenä tavoitteena on asiakkaan, eli kuntoutujan, työllistyminen oman terveydentilan kannalta sopivaan tehtävään. "Sopiva" määritellään huomioiden kuntoutujan aikaisempi osaaminen, kokemus ja koulutus.
Polut kohti tätä päämäärää voivat olla moninaisia sekä ajallisesti että keinojen osalta. Tyypillisesti perinteinen ammatillisen kuntoutuksen polku alkaa huolellisesta alkukartoituksesta. Sen pohjalta asiakkaalle luodaan sekä työmarkkinan että asiakkaan henkilökohtaisen työmarkkina-aseman kannalta tarkoituksenmukainen ja realistinen työhön paluun suunnitelma. Ensisijaisesti tarkastellaan olemassa olevaa osaamista ja sen tarjoamaa parasta reittiä työhön esimerkiksi työkokeilun tai työhönvalmennuksen avulla. Jos näin ei saavuteta toivottuja tuloksia, katse voidaan kääntää myös uudelleenkoulutukseen.
IPS-malli kääntää edellä kuvatun asetelman uuteen suuntaan/muotoon. Yksi mallin tärkeimpiä lähtökohtia on, että asiakkaalla on halu työllistyä itselle mielekkäisiin tehtäviin avoimien työmarkkinoiden kautta. IPS-työssävalmentajalle tämä tarkoittaa ensinnäkin sitä, että asiakkaan työllistymisen halu ja omat motivaation lähteet tulee osata selvittää. Ensisijaisesti ei siis mietitä asiakkaan muodollista sopivuutta työhön, vaan nojaudutaan nimenomaan asiakkaan haluun työskennellä. Merkittävä näkemysero, eikö totta? Toiseksi – edellistäkin tärkeämpänä – valmentajan täytyy myös aidosti uskoa asiakkaan motivaatioon ja kuulla hänen toiveitaan tavoiteltavan työn suhteen.
Miten tekeminen käytännössä muuttuu?
IPS-mallin mukaisessa tuetussa työllistämisessä valmentajan rooli on merkittävästi laajempi ja monimuotoisempi kuin Suomessa käytössä olevissa perinteisissä työhönvalmennuksen tai ammatillisen kuntoutuksen malleissa. IPS-valmentajan työssä on keskeistä kolmeen eri yhteisöön jalkautuminen: asiakkaan omaan elämänpiiriin, työnantajien verkostoon ja hoitotahojen moniammatilliseen yhteistyöhön. Työssävalmentaja viettää suurimman osan ajastaan (yli 65 prosenttia) toimiston ulkopuolella. Korona-aikana toimiston ulkopuoliseksi työskentelyksi lasketaan myös asiakkaiden, työnantajien ja hoitotahojen virtuaaliset tapaamiset.
Asiakkaan ja valmentajan tapaamiset voidaan toteuttaa asiakkaalle luontevassa ympäristössä esimerkiksi kahvilassa, kirjastossa tai vaikkapa kävelylenkillä. Yksi hyvä tapa on jalkautua asiakkaan kanssa sinne, missä alueen työnantajatkin ovat, esimerkiksi kahvila- tai ravintolatyötä tavoiteltaessa kävelylle kaupungin keskustaan. IPS-malli rohkaisee valmentajia tapaamaan myös asiakkaan lähipiiriä, kuten perhettä ja ystäviä. Mitä kattavampi kuva asiakkaan toiveista, tavoitteista ja historiasta muodostuu, sitä helpompi on löytää sopiva työllistymisen polku jokaiselle.
Työpaikkojen ja asiakkaiden yhdistäminen sekä tarvittavan tuen tarjoaminen koko työyhteisölle on IPS-työssävalmennuksen ytimessä. Työssävalmentaja vierailee säännöllisesti yrityksissä keskustelemassa sekä yritysten tarpeista että niiden mahdollisuuksista työllistää valmentajan asiakkaita. Valmentajakohtaisena tavoitteena on jopa kuusi yritysvierailua viikossa. Tämä vaatii työssävalmentajalta rohkeaa ja systemaattista tapaa kontaktoida alueensa yrityksiä sekä kykyä rakentaa ja ylläpitää laajempia yrityssuhteita kuin mihin perinteisesti työvalmentajan työssä on totuttu. Yhteyksiä yrityksiin otetaan sekä asiakkaiden toiveiden mukaan että ennakoivasti potentiaalisten työnantajien verkostoa rakentaen. Valmentajan ja työnantajien suhteiden syventyminen ja yritysverkoston laajeneminen vahvistaa asiakkaiden mahdollisuuksia löytää toiveidensa ja tavoitteidensa mukaisia työpaikkoja.
IPS-mallin mukaan tuki asiakkaalle työhön paluuseen rakentuu parhaiten, kun IPS-työssävalmentaja pääsee osaksi myös asiakkaan moniammatillista hoitotiimiä terveydenhuollon puolella. Tämä tarkoittaa, että työssävalmentaja on mukana lääkärin tai mielenterveyshoitajan tapaamisissa aina, kun oman asiakkaan asioita käsitellään, ja osallistuu niin tuen tarpeen kuin hoidonkin määrittelyyn. Tuloksia saavutetaan, kun jokainen asiakkaan hoitoverkoston jäsen on tietoinen myös työhön palaamisen tavoitteista ja toiveista ja kaikkien osapuolten tavoitteet ovat samansuuntaiset. Tässä asiassa Suomessa on kuitenkin vielä kirittävää. Näin tiiviiseen yhteyteen työssävalmentajan ja hoitotahon osalta ei ole aiemmin totuttu. Lisäksi alustavien kokemustemme pohjalta monelta IPS-pilotissa aloittaneelta mielenterveyskuntoutujalta saattaa jopa puuttua kiinteä yhteys hoitotahoon, joka on IPS-mallissa keskeinen osa asiakkaan tukiverkostoa.
Kuka tukee työssävalmentajaa?
Työssävalmentajana toimimisen parasta antia on monipuolinen ja haasteita tarjoava työnkuva, jossa asiakas on keskiössä, mutta valmentaja on itsekin hyvin aktiivinen toimija. Työssävalmentajan omaa työtä ja jaksamista tukee tiivis yhteistyö valmentajaverkostossa oman organisaation sisällä. Työpaikkavinkkejä jaetaan ja toiminnan laatu varmistetaan valmentajatiimissä yhteisesti esihenkilön tuella. IPS-malli perustuu vahvalle tiimityölle.
Piia Kratsch
Marika Schaupp
Marika Schaupp toimii Varmassa tutkimuspäällikkönä. Hän tutkii työn murroksen vaikutuksia työn tekemisen ja johtamisen tapoihin, osaamisen kehittämiskäytäntöihin ja työkyvyn eri osa-alueisiin. Marikan erityisosaamista ovat tutkivat kehittämismenetelmät, joilla tuetaan organisaation yhteistä oppimista ja työkykyä nykyisen nopeasti muuttuvan työn hallitsemiseksi. Marikalla on lisäksi vahva kokemus konsultoinnista ja työn kehittämisestä eri organisaatioissa.