Ukrainan sota on herättänyt paljon tunteita: surua, myötätuntoa, ahdistusta, pelkoa ja vihaa. Huolta Ukrainasta ja sen kansasta, huolta Suomesta muuttuneessa maailmantilanteessa, surua menetetyistä ihmishengistä, pelkoa omasta ja läheisten asemasta, jos sota leviäisikin laajemmalle, vihaa sodan käynnistäneitä kohtaan. Kaikki nämä tunteet ovat ymmärrettäviä, eikä niitä pidä yrittää tukahduttaa. Tukahduttamisen sijaan erilaiset tunteet on syytä käsitellä niitä häpeämättä, mieluiten yhdessä muiden kanssa.
Ukrainan sodasta, sen taustoista ja kriisin laajenemisen uhkasta on tarjolla valtavasti uutisia ja erilaisia analyysejä. Tilanne muuttuu jatkuvasti, mikä houkuttelee seuraamaan sen kehittymistä lähes ympäri vuorokauden. Uutisvuohon on helppo upota, mutta jotta voimia jäisi muuhunkin, kannattaa olla tarkka siitä, kuinka paljon aikaa uutisten seuraamiseen käyttää. Silmiään ei pidä sulkea, mutta sen sijaan voi esimerkiksi päättää, kuinka usein tilanteen kehityksen tarkistaa. On myös syytä valita tarkkaan, mitä tiedotusvälineitä ja muita lähteitä seuraa, sillä tarjolla on paljon epäluotettavaa ja jopa tarkoituksellisen harhaanjohtavaa tietoa.
Lapsia kannattaa heidän ikänsä ja kehitysvaiheensa mukaan suojella ikävimmiltä uutisilta ja painottaa sitä, että meillä Suomessa ei ole hätää ja että aikuiset tekevät parhaansa, ettei hätää myöskään tulisi. Lasten mahdolliset huolet pitää ottaa vakavasti, keskustella niistä rauhallisesti ja luoda heille tunne siitä, että aikuiset huolehtivat heistä ja että he ovat turvassa.
Jotta tilanne ja sen seuraaminen ei kävisi ylivoimaisen ahdistavaksi, on tärkeää ylläpitää arjen rutiineja ja tehdä aivan tavallisia asioita, joita muutenkin tekisi. Tavata ystäviä ja läheisiä, harrastaa liikuntaa ja tehdä mukavia, iloa tuottavia asioita. Moni ajattelee, että tällaisena aikana on väärin tehdä mitään hauskaa samaan aikaan kun toisaalla kärsitään ja eletään pelossa. Syyllisyyttä tästä ei kuitenkaan pidä tuntea, sillä ilon pilkahdukset auttavat säilyttämään toimintakyvyn ahdistavien uutisten keskellä.
Ukrainan tilannetta on perusteltua käsitellä myös työpaikoilla. Esihenkilön on syytä ottaa tilanne puheeksi sopivan tilaisuuden tullen ja kysyä, millaisia ajatuksia kriisi on herättänyt. Ketään ei kuitenkaan pidä tällaisiin keskusteluihin painostaa, jos henkilö ei sitä itse halua. Omaan työhön keskittyminen on monilla vaikeutunut, ja sen voi huoletta ottaa puheeksi ja miettiä yhdessä, voiko asiaa jotenkin helpottaa. Moni voi myös kokea, ettei omalla arkisella työllä ole enää merkitystä, kun lähellä soditaan, ihmiset kärsivät ja sota heittää epävarmuuden varjon koko Euroopan ylle.
Jos yrityksellä on liiketoimintaa Ukrainassa tai Venäjällä tai jos talouspakotteet vaikuttavat epäsuorasti yrityksen toimintaan, on asia syytä käsitellä mahdollisimman avoimesti henkilöstön kanssa. Ajetaanko toimintaa alas vai jatkuuko se? Miten henkilöstön käy? Toisaalta, jos yrityksen liiketoiminta Venäjällä jatkuu, voi se herättää syyllisyyttä ja häpeää. Siksi toiminnan jatkamisen perusteleminen henkilöstölle on yhtä tärkeää kuin toiminnan alasajon vaikutusten kuvaaminen. Paitsi omaan työpaikkaan kohdistuvat muutokset, voi myös yleisen taloustilanteen muuttuminen herättää huolta työllisyyden kehittymisestä ja omasta taloustilanteesta.
Mikäli keskustelu läheisten, ystävien tai työkaverien kesken ei riitä saamaan ahdistusta hallintaan, kannattaa ottaa yhteyttä työterveyshuoltoon, josta löytyy asiantuntevaa apua. Apua tarjoaa myös esimerkiksi Mieli ry:n kriisipuhelin, joka palvelee suomeksi ympäri vuorokauden ja muilla kielillä hieman rajoitetummin.