Etä-, lähi- vai hybridityö? Vai sittenkin vastakkainasettelusta sujuvaan työkykyä tukevaan työhön?

Työn tekemisen paikkojen tulevaisuus askarruttaa monia Varman asiakasorganisaatioita. Pääosin kokemukset etätyöstä ovat myönteisiä, mutta samanaikaisesti monella työpaikalla huolta on herättänyt yhteisöllisyyden murentuminen, jos työtä jatketaan edelleen pääosin etänä. Myös työkyvyn haasteita on jäänyt piiloon, ja mielenterveysoireilun kasvu huolestuttaa.

Tutkimustenkin mukaan monet etätyön haasteet liittyvät yhteisöllisyyteen ja työn sosiaalisiin suhteisiin. Etätyö on rajoittanut sosiaalisia kontakteja, vähentänyt työhön saatavaa tukea sekä heikentänyt tiedonkulkua. Sosiaalisten kontaktien rajallisuus on voinut vaikuttaa myös työssä tylsistymisen kokemusten kasvuun.

Yhteisöllisyyttä voi vahvistaa myös monipaikkaisessa työssä, vaikka se toki voi vaatia astetta enemmän suunnittelua kuin läsnäpalavereissa tai epämuodollisissa kohtaamisissa työpaikan käytävillä. Esimerkiksi erilaiset sähköiset työvälineet ja -alustat mahdollistavat yhteisen kehittämisen ja ideoinnin sekä työkavereiden tukemisen. Virtuaalikahveilla ja chateissä voi keskustella vapaamuotoisesti kollegoiden kanssa. Yhteisöllisyyden vahvistaminen on yhtä lailla työntekijöiden kuin esihenkilön vastuulla.

Esihenkilöllä on keskeinen rooli työkyvyn johtamisessa, ja rooli on ollut aiempaakin haastava etäaikana. Miten tunnistaa työkyvyn haasteet, jos työntekijät ovat tavoitettavissa vain sähköisten välineiden välityksellä? Jääkö jotakin havaitsematta? Miten ja missä vaiheessa reagoida? Vuorovaikutuksen merkitys esihenkilötyössä on korostunut etäaikana. Säännöllinen keskustelu ja kuulumisten vaihtaminen on tärkeää työn tekemisen paikasta riippumatta. Näin esihenkilö pysyy kartalla siitä, missä mennään, mikä työssä kuormittaa, ja mihin suuntaan työn tekemisen edellytyksiä tulisi kehittää.

Tutkimuksissa on saatu varsin rohkaisevia havaintoja hybridityön eduista. Monipaikkainen työ saattaa vaikuttaa suotuisammin työhyvinvointiin, koska siinä voi yhdistää etä- ja läsnätyön hyviä puolia. Etätyö tuo työrauhaa ja autonomiaa, lähityö tarjoaa sosiaalisia kontakteja – myös niiden kollegoiden kanssa, joita ei kohtaa esimerkiksi Teams-palavereissa.

Tutkitusti vaikutusmahdollisuudet työhön tukevat työkykyä. Mahdollisuuksien mukaan työpaikoilla onkin hyvä rakentaa sellaisia työn tekemisen tapoja, jotka tukevat yksilöiden erilaisia tarpeita ja elämäntilanteita. Osa tarvitsee enemmän keskeytyksetöntä ja rauhaisaa työtilaa ja -aikaa tai joustoa työn ja muun elämän yhteensovittamiseen, toiset saavat lisävirtaa kasvokkaisista kohtaamisista kollegoiden kanssa.

Työpaikoilla on hyvä pohtia toimivia ratkaisuja omista lähtökohdista käsin. Etätyön ja lähityön välille ei ole mielekästä rakentaa vastakkainasettelua, vaan löytää ratkaisuja, jotka tukevat sujuvaa työn tekemistä ja työhyvinvointia juuri kyseisessä työpaikassa. Tärkeintä on yhteinen keskustelu ja yhteisistä pelisäännöistä sopiminen. Millaiset työn tekemiset tavat ja paikat tukevat parhaiten meidän työtämme yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi? Mitä se edellyttää itse kultakin? Myös erilaisten mallien ja toimintatapojen ketterä kokeilu on sallittua! Jos puutteita havaitaan, ne korjataan. Työn tekemisen tapojen ja paikkojen kehittäminen on jatkuvaa toimintaa, aivan kuten työkyvyn johtaminen kokonaisuudessaankin.

Työssä havaittuja ongelmia ei kuitenkaan voi ratkaista pelkästään sillä, missä työtä tehdään. Esimerkiksi Varman katsaus tietotyöstä osoittaa, että työn keskeisiä kuormitustekijöitä ovat työn monimutkaisuus, moniajo, työn sidoksisuus, jatkuvat keskeytykset sekä työn rajattomuus. Ratkaisu esimerkiksi näiden työn kuormitustekijöiden hallintaan ei ole toimistolle paluu, vaan pikemminkin työn organisoinnin kehittäminen sekä sellaisten yhteisten pelisääntöjen rakentaminen, jotka tukevat työn kognitiivisen kuormituksen hallintaa.

Painopisteen tulisikin olla työn kuormitustekijöiden tunnistamisessa sekä ratkaisujen löytämisessä havaittuihin työn pulmakohtiin. Näin voidaan vaikuttaa kestävällä tavalla työkykyyn.