Tunnetko sinä jonkun, joka kärsii aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöstä, siis tuttavallisemmin ADHD:sta? Se on melko todennäköistä, sillä ADHD:ta tavataan noin kolmella prosentilla aikuisista. Edelleen myös arvioidaan, että osa ADHD-oireista jäisi hoidon ulkopuolelle. Lapsilla ja nuorilla ADHD on yleisempää, sillä monien oireet lievittyvät iän myötä.
Käytin edellä kärsiä-verbiä, koska yhtenä häiriön toteamiseen liittyvänä kriteerinä pidetään sen aiheuttamaa haittaa. Nykypäivän tietointensiivisessä ja ärsykkeiden täyttämässä koulu- ja työelämässä on hyvin ymmärrettävää, että ADHD aiheuttaa usein haittaa ja vaikeuksia – joskus kärsimystäkin.
Onneksi nykyään ADHD:n hoitoon on tarjolla kuntoutusta, joka auttaa itseymmärryksen ja toivottavasti myös itsemyötätunnon lisäämisessä. Kuntoutuksella voidaan myös auttaa löytämään keinoja pärjätä oireiden kanssa arjessa ja työssä. Lisäksi on olemassa lääkkeitä, joilla oireita voidaan lievittää, ja moni saakin niistä apua. Runsas julkinen keskustelu ADHD:sta myös lisää ihmisten ymmärrystä oireista ja vähentää häiriöön liittyvää stigmaa ja epäluuloja.
Tarkkaamattomuutta, ylivilkkautta ja impulsiivisuutta
ADHD luokitellaan kehitykselliseksi häiriöksi, ja siksi sen aiheuttamat vaikeudet näkyvätkin jo lapsuudessa ja nuoruudessa. ADHD:n ydinoireita ovat tarkkaamattomuus, ylivilkkaus ja impulsiivisuus. Aika ajoin keskustelussa vilahtava ADD taas on yksi ADHD:n ilmenemismuodoista, jossa painottuvat nimenomaan tarkkaavuuden ylläpidon vaikeudet. ADHD:n toteaminen myös edellyttää, että sen aiheuttama haitta on ollut havaittavissa jo lapsuus- tai nuoruusaikana. Lapsuus- tai nuoruusiässä todettu ADHD on ainakin aiemmin ollut myös yhteydessä vaikeuksiin työelämässä, mutta ADHD:n aktiivinen hoito vähentää näitä vaikutuksia.
Viime aikoina yhä useampi korkeakouluopiskelija on ryhtynyt epäilemään itsellään tarkkaavuuden häiriötä. Tämä on herättänyt kummastusta, koska ADHD-oireiden tulisi ilmetä jo lapsuusiässä. Ennen kaikkea tämä saa pohtimaan, mikä opiskelu- ja työelämässä tällä hetkellä kuormittaa niin, että yhä useampi päätyy epäilemään itsellään kehityksellistä häiriötä. Jatkuva multitasking ja toistuvat keskeytykset, esimerkiksi kännykkään kilahtavien herätteiden muodossa, ovat omiaan rapauttamaan keskittymiskykyämme. Ei ole myöskään väärin kysyä, kuinka paljon oma vapaa-ajan toimintamme auttaa meitä palautumaan ja mahdollistaa myös tiedonkäsittelytoimintojen elpymistä.
Kehitä työpaikan kognitiivista ergonomiaa – siitä hyötyvät kaikki
Koska ADHD on kehityksellinen häiriö, ei se yksin esiintyessään mahdollista työeläkejärjestelmän etuuksien, kuten kuntoutustuen tai ammatillisen kuntoutuksen, myöntämistä. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö ADHD voisi aiheuttaa huomattavaakin haittaa työelämässä ja etteikö näitä vaikeuksia voisi ja tulisi pyrkiä lievittämään käytössä olevin keinoin. Tämä vaatii työterveyshuolloilta riittävää yksilöiden tukemista hoidon ja kuntoutuksen keinoin sekä tarvittaessa keskustelua työpaikan kanssa työjärjestelyiden mahdollisuuksista. Lisäksi työpaikkojen ja työterveyshuoltojen tulee tunnistaa työn kuormitustekijöitä sekä kehittää työtä ja työtapoja.
Työelämässä puhutaan nykyään paljon kognitiivisesta ergonomiasta, joka yksinkertaistaen tarkoittaa asiallisia työolosuhteita, jotka mahdollistavat sujuvan tiedonkäsittelyn. Kognitiivinen ergonomia koskettaa nykyään lähes jokaista työntekijää, koska tietoa joudutaan käsittelemään, ohjeita tarkistelemaan ja erilaisia raportteja seuraamaan monenlaisissa töissä. Me kaikki ansaitsemme työpaikallemme hyvät kognitiivisen ergonomian olosuhteet, mutta erityisen merkityksellistä se on henkilöille, joilla on haasteita tarkkaavuuden ylläpidossa.
Hyvään kognitiiviseen ergonomiaan kuuluvat esimerkiksi häiriöttömät työskentelyolosuhteet, selkeät ja helposti saavutettavissa olevat ohjeet ja keskeytysten vähentäminen. Osaan näistä olosuhteista työntekijät voivat itse vaikuttaa esimerkiksi kytkemällä pois päältä tietokoneen ruudulla välkkyvät herätteet (lämmin suositus!). Valtaosa kognitiivisen ergonomian kehittämisestä tapahtuu kuitenkin työpaikkatasolla (esimerkiksi selkeät, helposti saatavilla olevat ohjeet) ja vaatii sopimista työyhteisössä (esimerkiksi pelisäännöt keskeytysten hallinnassa). Työterveyshuolloissa on erityistä asiantuntemusta hyvästä kognitiivisesta ergonomiasta, ja tämä näkökulma pitäisikin aina arvioida työpaikkaselvityksen yhteydessä osana muuta työpaikan ergonomiaa.
On tärkeää, että tunnistamme ne henkilöt, joilla on lapsuus- ja nuoruusiässä alkaneita aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön oireita. Näin voimme todeta mahdolliset häiriöt, ja niistä kärsivät ihmiset saavat tarvitsemansa tuen ja kuntoutuksen. Kuitenkin samaan aikaan on tärkeä pohtia, missä menevät normaalin vaihtelun rajat ja milloin keskittymisen vaikeudet ovat selvästi häiriön puolella. On kaikkien etu, että sallimme myös normaalivaihteluun kuuluvaa vaikeutta keskittyä ja ylläpitää tarkkaavuutta nykypäivän haasteellisissa tiedonkäsittelyoloissa. Ja toisaalta samaan aikaan muistamme kehittää omaa toimintaamme sekä työn ja vapaa-ajan olosuhteita tarkkaavuutta tukevaksi.
Tiia Reho
Tiia Reho on lääketieteen tohtori ja työterveyshuollon ja terveydenhuollon erikoislääkäri. Hänellä on työkokemusta sekä yksityiseltä sektorilta että kunta-alalta. Erityisenä kiinnostuksen kohteena Tiialla on työkyvyn edistäminen ja työkyvyttömyyden ehkäisy opetuksen, tutkimuksen, asiantuntijatyön sekä käytännön työn kautta. Näin siksi, että työkyvyttömyyden ehkäisy on eri toimijoiden – työpaikan, työterveyshuollon, muun terveydenhuollon sekä sosiaalivakuutuksen – yhteistyötä ja yhteinen asia. Tiian vapaa-aika kuluu puutarha- ja luontoharrastuksissa.