Samaan aikaan kun Suomen sosiaali- ja terveydenhuolto on suurimmassa myllerryksessä vuosikymmeniin, muuttui 1.1.2023 myös kaksi keskeistä sairastamiseen ja kuntoutukseen liittyvää tukimuotoa. Osasairauspäivärahan hyödynnettävyys paranee ja laajenee, kun taas työterveyshuoltolain mukaisen työkokeilun kesto lyhenee. Kesällä puolestaan uudistuvat työturvallisuuslaki ja yhdenvertaisuuslaki.
Työterveyshuoltolain perusteella tehtävä työkokeilu on pitkään olemassa ollut, mutta alikäytetty keino työn muokkausten kokeilemiseen. Ns. työterveyshuollon työkokeilu on tarkoitettu varhaisempaan vaiheeseen työkyvyn tukea kuin työeläkevakuuttajan työkokeilu. Työterveyshuoltolain perusteella tehtävän työkokeilun tulee perustua työterveyshuollon havaitsemiin työkykyongelmiin. Työkokeilun aikana työntekijä työskentelee kokonaan uusissa työtehtävissä tai tehtävissä, joita on oleellisesti muutettu tai joihin on tehty erityisjärjestelyitä. Vuoden alusta voimaan astunut muutos lyhensi työkokeilun kestoa 45 arkipäivään aiemmasta 60 arkipäivästä. Muilta osin sen kriteerit säilyivät ennallaan.
Osasairauspäivärahan uudistukset korostavat työn kuntouttavaa merkitystä
Osasairauspäivärahan keskeiset muutokset liittyvät sen
a) kestoon, joka pitenee aiemmasta 120 arkipäivästä 150 arkipäivään (ml. lauantait) eli noin puoleen vuoteen,
b) aloittamiseen, jonka voi jatkossa tehdä jo omavastuuajalla, ja
c) saatavuuteen, sillä osasairauspäivärahan edellyttämän kokoaikatyön määritelmä muuttuu niin, että jatkossa kokoaikatyöllä tarkoitetaan työtä, jossa säännöllinen työaika on vähintään 30 tuntia viikossa.
Päätös siitä, että osasairauspäivärahan omavastuuaika (1+9 päivää) voi kulua osa-aikatyössä, lisää joustoa osasairauspäivärahan aloitukseen. Jos henkilö voi toipumisensa ja terveytensä vaarantumatta tehdä osan työtehtävistään, vaikka olisikin sairausvakuutuslain mukaan työkyvytön, on tarpeetonta odotuttaa omavastuuajan kulumista poissa työstä.
Tämä muutos tarjoaa mielenkiintoisen lähtökohdan pohtia sairauspoissaolon alkuvaiheen toimintatapoja muutenkin ja haastaa miettimään, miten muuten voimme hyödyntää työn kuntouttavia mahdollisuuksia sairauspoissaolojen aikana. Tämä vaatii keskustelua työterveysyhteistyössä: keiden välillä sovitaan osa-aikaisesta työskentelystä omavastuuajalla? Edelleen on kuitenkin mahdollista olla omavastuuaika kokonaan pois työstä, mikä voi toki joissakin tilanteissa olla tarpeen. Onko se jatkossa enemmän sääntö vai poikkeus?
Osasairauspäivärahan keston muutos tuo myös lisää joustoa sairauden pitkittyessä. Nykyinen pidennys on hyvä vastaantulo, mutta edelleen on hieman ristiriitaista, että täyttä sairauspäivärahaa voi saada 300 arkipäivää, mutta osasairauspäivärahaa vain puolet siitä ajasta. Osasairauspäiväraha kuitenkin tutkitusti lisää työhön osallistumista.
Osasairauspäivärahaan tehdyt muutokset ovat ehdottomasti tarpeellisia ja tervetulleita. Silti jään kaipaamaan vielä rohkeampia uudistuksia. Ruotsissa sairausajan toimeentuloa voidaan korvata neljänneksittäin riippuen siitä, kuinka paljon työkyky on heikentynyt sairauden vuoksi. Tämän rinnalla osasairauspäivärahan jousto, 40–60 prosenttia, tuntuu vielä kankealta. Työajan laskeminen tai nostaminen pienemmillä porrasväleillä sujuvoittaisi siirtymää täyteen työaikaan ja mahdollistaisi työn asteittaisen keventämisen, kun työkykyä on jäljellä enemmän.
Yhdenvertaisuuslaki ja työturvallisuuslaki korostavat ennakoivaa työkykyjohtamista
Kesällä 2023 on tulossa muutoksia työturvallisuuslakiin. Tavoitteena on tuoda mm. ikääntymisen aiheuttamien muutosten huomioiminen osaksi työn vaarojen arviointia ja selvittämistä. Nykytyöelämän vaatimuksiin pyritään myös vastaamaan sisällyttämällä työn sisältöön ja järjestämiseen sekä työyhteisön toimivuuteen liittyvät kuormitustekijät työn vaarojen arviointiin. Työn psykososiaalisten kuormitustekijöiden nostaminen työturvallisuuslakiin on yksi keino vastata kasvaneisiin mielen hyvinvoinnin haasteisiin.
Myös yhdenvertaisuuslaki uudistuu kesäkuun 2023 alusta. Siinä tarkennetaan työnantajan velvollisuutta tehdä kohtuulliset mukautukset vammaisen – tässä kontekstissa myös siis työpaikan osatyökykyisen työntekijän – työn saamisen ja tekemisen sekä työssä etenemisen mahdollistamiseksi. Kohtuullisuutta arvioidessa huomioidaan huomioidaan ensisijaisesti työntekijän tarpeet mutta myös mm. työpaikan koko. Yli 30 hengen työpaikoilla on myös jatkossa oltava yhdenvertaisuussuunnitelma.
Kaikki nämä muutokset selkeyttävät työpaikan mahdollisuuksia ja velvollisuuksia edistää työkykyä työkyvyn tuen tarpeissa mutta myös huomioida työn tekemisen tasavertaiset mahdollisuudet jo ennalta.
Tiia Reho
Tiia Reho on lääketieteen tohtori ja työterveyshuollon ja terveydenhuollon erikoislääkäri. Hänellä on työkokemusta sekä yksityiseltä sektorilta että kunta-alalta. Erityisenä kiinnostuksen kohteena Tiialla on työkyvyn edistäminen ja työkyvyttömyyden ehkäisy opetuksen, tutkimuksen, asiantuntijatyön sekä käytännön työn kautta. Näin siksi, että työkyvyttömyyden ehkäisy on eri toimijoiden – työpaikan, työterveyshuollon, muun terveydenhuollon sekä sosiaalivakuutuksen – yhteistyötä ja yhteinen asia. Tiian vapaa-aika kuluu puutarha- ja luontoharrastuksissa.