Konkari?
Mikä meitä kuusikymppisiä yhdistää? Ei välttämättä mikään muu kuin se, että jonkun vaiheen loppu voi välillä käydä mielessä. Työ- ja työllistymiskykymme suhteen voimme olla hyvin eri tilanteessa riippuen vaikka tuurista, työn luonteesta, toimialasta, asuinpaikasta, elämäntilanteesta ja terveydentilasta.
Kuka oikeastaan on konkari? ChatGPT määritteli sanan esimerkiksi näin: "Konkari on slangisana, jota käytetään yleensä henkilöstä, joka on ollut jonkin tietyn toiminnan parissa pitkään ja hänellä on sen vuoksi paljon kokemusta ja taitoa kyseisestä asiasta."
Tässä mielessä minä olen konkari. Olen työskennellyt ihmisten oppimiseen ja työssä pärjäämiseen liittyvien teemojen parissa 80-luvun alusta lähtien. Kokemusta on siis kertynyt.
Kokemus ei kuitenkaan yksin riitä. Kokemus on arvokasta, mikäli siitä vuosien myötä jalostuu näkemyksellisyyttä ja kykyä soveltaa tietoa muuttuvissa olosuhteissa.
Hölynpölytön työ
Haluan tehdä työtä, joka on jollekin tärkeää ja jossa on järkeä.
Odottelin kerran erään arkkitehtitoimiston aulassa sparrauspalaverin alkamista. Käteen sattui lehti, jossa kuvattiin muotoilija Jasper Morrisonin ajatuksia siitä, millainen suunnittelu tukee kestävää ja hyvää arkea. Hölynpölyttömyys oli yksi avainsana, joka sytytti.
Hölynpölyttömyys tarkoittaa minulle ainakin pyrkimystä erottaa isot ja pienet asiat toisistaan. Tämä vaatii neljän kysymyksen jatkuvaa reflektointia: Kenelle teen? Miksi teen? Mitä teen? ja Miten teen?
Omaa työtä ja sen muutoksia täytyy peilata isompaan kuvaan eli kaikkeen siihen, mitä tässä mielenkiintoisessa ja kompleksisessa maailmassa kehkeytyy. Pitää olla uteliaisuutta tutkailla työn ja arjen yksityiskohtia. Tarvitaan myös uskallusta tarkastella työhön liittyviä jännitteitä.
Näiden havaintojen pohjalta on hyvä etsiä ne asiat, joita syytä oppia, ja suunnitella keinot siihen, miten tämä oppiminen tapahtuu.
Hybridin työn vapaus
Tavoitteellisuus ja selkeys ovat minulle tärkeitä asioita. On helpompi toimittaa, kun tietää mitä on tilattu. Pitää olla myös tilaa tehdä.
Kun tietää, mitä on tekemässä ja kenen kanssa asioita kannattaa valmistella, voi päättää, missä työtä on järkevä tehdä. Hybridin työn vapaus sopii minulle tässä mielessä hyvin.
Läpisoittelu ei riitä
Juttelin taannoin tutun muusikon kanssa. Hän toimii myös opettajana ja puhui siitä, miten nuorten kanssa täytyy pyrkiä siihen, että läpisoittelu ei riitä. Pitää kuunnella, pitää tehdä ja pitää kuunnella sitä, mitä tekee.
Läpisoittelu ei minullekaan tässä vaiheessa työuraa riitä. Asiakkailta oppii eniten, ja oma ammatillinen kasvu tapahtuu erityisesti asiakastyön ja verkostojen kautta. On tärkeää kuunnella, tehdä asioita ja kuunnella sitä, mitä oma ja yhteinen tekeminen tuottaa.
Jatkumo
Tässä elämänvaiheessa moni meistä yli kuusikymppisistä saa toisaalta iloa lastenlasten kanssa toimimisesta ja samalla kohtaa omien vanhempiensa haurauden. Jotenkin sitä osaa sijoittaa itsensä osaksi suvun ja perheen jatkumoa samalla, kun uudella tavalla tajuaa ajan rajallisuuden ja hetkien merkityksen.
700 000 suomalaista toimii työnsä ohessa jollakin tavalla läheishoivan rooleissa. Työpaikoilla joudutaan miettimään läheishoivan haasteita ja työn joustoja, mikäli halutaan, että työntekijät jatkavat pidempään työelämässä.
Omat jutut
Omille jutuille on tässä elämänvaiheessa taas aikaa. Minä luen ja liikun. Opiskelen espanjan alkeita. Saunon yleisissä saunoissa Suomessa ja Virossa. Hommailen palstalla ja siirtolapuutarhamökillä. Parannan maailmaa vanhojen ystävien kanssa.
Tulevaisuus
Tulevaisuuteen liittyy ajatus vapaudesta. Onko se vapautta jostakin vai vapautta johonkin?
Haluaisin tehdä töitä seitsemänkymppiseksi, mutta niin, että eläke on pohjana ja sen päälle teen oman yrityksen kautta työnohjausta tai projektihommia. Saa nähdä, toteutuuko tämä suunnitelma.
Tulevaisuuden suunnitelmien toteutumiseen vaikuttaa tietysti myös se, millaiset pelimerkit oikeasti on käytössä. Onko rahaa reissata? Riittääkö terveys?
Ajattelen niin, että tästä elämän pullasta kukaan ei yksinomaan rusinoita saa, mutta voi niillä kuitenkin herkutella, jos niitä suuhun sattuu. Tärkeintä kuitenkin on elämän episodeista nauttiminen yhdessä mukavien ihmisten kanssa.
Tämän konkarin käyttöohje
Suunta
- Johdolta odotan toimintaympäristön laaja-alaista tarkastelua, synteesien tekemistä ja yhteistä näkemysten muodostamista siitä, mihin asiakkaat meitä ja meidän työtämme tarvitsevat.
Selkeys
- Arvostan selkeyttä. Toimitan, kun tiedän, mitä on tilattu. Tarvitsen tilaa tehdä.
- Innostun asiakkaista. Oppiminen tapahtuu pääasiassa asiakastyössä ja niissä tilanteissa, kun asiakkaan kanssa käymme epämukavuusalueilla yhdessä.
- En haali asioita, vaan tässä vaiheessa pikemminkin syvennän sitä mitä osaan.
Sitkeys
- Minusta ei tarvitse kovin paljon huolta kantaa. Osaan huolehtia itsestäni ja työkyvystäni, vaikka kremppaa on niin paljon, että työterveyslääkäri kutsuu etunimellä sisään.
- Joustan mielelläni, kun työ joustaa. Tässä mielessä hybridi työ sopii minulle hienosti.
Suhteellisuudentaju
- Olen lojaali ja suhteellisuudentajuinen. En mäkätä pienestä. Arvostan sitä, että saan kuukausittain one-to-one –palavereissa/valmennusvarteissa keskustella esihenkilöni kanssa siitä, miten sovituissa asioissa on edetty solmusta solmuun.
Jyri Juusti
Jyri Juusti työskentelee työkykyjohtamisen kehityspäällikkönä. Jyrin missiona on auttaa asiakasyrityksiään uudistumaan ja niiden työntekijöitä jatkamaan työssä terveysongelmienkin kanssa. Työssään Jyri auttaa kirkastamaan yrityksen tilannekuvaa työkykyjohtamisen suhteen sekä sparraa ja valmentaa erityisesti johtoa ja esimiehiä. Jyriä innostavia asioita ovat arki, yhteiskunnan ja työelämän ilmiöt, epäsosiaalinen liikunta, saunominen, siirtolapuutarhamökkeily, lukeminen, elokuvat, some, perhe ja ystävät.