Historian saatossa alentuneesta työkyvystä on käytetty erilaisia termejä. Lainsäädännössä puhuttiin alkujaan invalideista, kunnes työeläkelakien säätämisen jälkeen 1960-luvun alussa tämä korvattiin vajaatyökykyisyydellä. 1980-luvulla alettiin käyttää työrajoitteisuuden ja sitten vajaakuntoisuuden käsitteitä. Tällä vuosituhannella puolestaan osatyökykyisyydestä on tullut yksi työvoimapolitiikan avainsanoista, ja viime vuosina on alettu puhua yhä enemmän myös täsmätyökykyisistä.
Kielen muutos on heijastellut asennemuutosta, jonka myötä myös valtiovallan kiinnostus osatyökykyisten työpanosta kohtaan on kasvanut. Kun aikaisemmin painotettiin työkyvyn alenemista, nyt halutaan korostaa olemassa olevaa työkykyä ja työtehtävien sovittamista työkyvyn mukaan.
Varsinkin 2010-luvulta alkaen hallitukset ovat kiinnittäneet korostetusti huomiota osatyökykyisten työmarkkinoille osallistumisen edistämiseen. Kataisen/Stubbin hallituksen toimesta toteutettiin Osatyökykyiset työssä -toimintaohjelma, mitä seurasi Sipilän hallituksen Osatyökykyisille tie työelämään -kärkihanke. Rinteen/Marinin hallitus puolestaan toteutti joukon hankkeita ja toimenpiteitä omassa Työkykyohjelmassaan. Määräaikaisuudestaan huolimatta ohjelmilla on ollut pysyviäkin vaikutuksia – esimerkiksi työkykykoordinaattorit on saatu pilottien kautta vakiinnutettua valtaosaan TE-toimistoja.
Osatyökykyisten työpanoksen merkitys korostuu, kun ikääntyvä Suomi tavoittelee korkeampaa työllisyyttä. Kun vuosituhannen vaihteessa haaveiltiin 70 prosentin työllisyysasteesta, hallitusten vaihtuessa tavoite kipusi ensin 72:een ja sitten 75 prosenttiin. Orpon hallituksen tavoitteena on 100 000 uutta työllistä tällä hallituskaudella ja 80 prosentin työllisyysaste vuoteen 2031 mennessä. Tavoitetta voi suhteuttaa siihen, että tällä hetkellä TE-toimistoissa on noin 250 000 työtöntä työnhakijaa, joista noin 90 000 on pitkäaikaistyöttömiä. Tavoitteisiin pääseminen edellyttää, että mukaan saadaan aikaisempaa enemmän myös niitä, joiden työllistymisen tiellä on työkykyyn liittyviä haasteita.
Tänään TE-toimistot myöntävät osatyökykyisten rekrytointiin palkkatukea sekä työolosuhteiden järjestelytukea, minkä lisäksi osa kunnista maksaa erillistä palkkiota vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien työllistämiseen. Työkokeilun aikana voidaan kokeilla henkilön sopivuutta työtehtävään. Apua voi saada myös TE-toimiston työhönvalmentajilta ja työkykykoordinaattoreilta.
Silti voidaan kysyä, onko tehty riittävästi. Vuonna 2011 arvioitiin, että työelämän ulkopuolella olisi noin 65 000 osatyökykyistä, jotka haluaisivat työskennellä ja arvioivat olevansa siihen myös kykeneviä. Tämän päivän lukua emme tiedä, mutta tiedämme, että pelkästään työttömistä työnhakijoista 30 000 on vammaisia tai pitkäaikaissairaita. Osatyökykyisten työllistymispotentiaali lienee merkittävästi tätä suurempi.
Orpon hallituksen ohjelmassa osatyökykyisten työllistäminen on jälleen vahvasti esillä tavoitetasolla, mutta tiedämme toistaiseksi vähän siitä, miten tavoitteet jalostuvat hallituskauden aikana toimenpiteiksi. Yhtenä konkreettisena uudistuksena hallitus aikoo kehittää työkyvyttömyyseläkkeen ja palkan yhteensovittamista, mutta tämä tuskin auttaa merkittävästi uusien työntekijöiden löytämisessä, kun osatyökyvyttömyyseläkeläisistäkin neljä viidestä on jo valmiiksi töissä. Työhön kiinnittyminen on helpompaa niille, joilla on jo enemmän työhistoriaa takana.
Osatyökykyisten rekrytoinnin esteiden katsotaan usein liittyvän työnantajien puutteelliseen tietoon ja ehkä pelkoonkin rekrytoinnin kustannuksista ja riskeistä, sekä todellisiin ja ehkä osin kuviteltuihinkin byrokratian solmuihin tukitoimien hakemisessa. Esteiden taklaamiseksi on tärkeä kuunnella tarkkaan työnantajien näkemyksiä ja oppia heidän kokemuksistaan, ja toisaalta pyrkiä purkamaan rekrytointiin liittyviä ennakkoluuloja.
TE-palvelut siirtyvät kuntien vastuulle vuoden 2025 alusta, ja ainakin periaatteessa uudistuksen pitäisi tuoda palvelut lähemmäs työnhakijoita sekä yrityksiä, joihin heidän toivotaan työllistyvän. Tässä yhteydessä voisi keskittyä vahvistamaan viime vuosien määräaikaisissa hankkeissa kehitettyjä ratkaisuja. Olisiko tässä myös mahdollisuus levittää tehokkaammin tietoisuutta osatyökykyisten rekrytoinnin mahdollisuuksista ja esteistä palvelujärjestelmän, järjestöjen, työnantajien ja osatyökykyisten välillä?
Sampo Varjonen
Sampo Varjonen (VTT) on Varman yhteiskuntasuhdepäällikkö. Sampo on työskennellyt aikaisemmin urallaan sosiaaliturvan tutkimuksen parissa sekä poliittisissa asiantuntijatehtävissä. Tutkijana Sampo on kiinnostunut sosiaalipoliittisesta päätöksenteosta sekä sosiaaliturvan rakenteista ja niiden muutoksesta.