Mielenterveyden häiriöiden lisääntyminen haastaa meitä kehittämään työhön pääsemisen, työhön palaamisen ja työssä pysymisen keinoja. Mielenterveyden häiriöt ovat yksi yleisimmistä syistä pitkille sairauspoissaoloille, työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiselle, katkonaiselle työuralle sekä työmarkkinoilta syrjäytymiselle. Sairauspäivärahaa mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden vuoksi saaneiden henkilöiden määrä kasvoi jo yli sataantuhanteen henkilöön vuonna 2023. Mielenterveyden häiriöistä on tullut selvästi suurin syy suomalaisten pitkille sairauspoissaoloille. Työeläkekuntoutujista 29 prosentilla oli mielenterveyden tai käyttäytymisen häiriö vuonna 2022, kun osuus vuonna 2019 oli 25 prosenttia. Vuonna 2023 myönnetyistä työkyvyttömyyseläkkeistä 32 prosenttia oli mielenterveysperusteisia. Viime vuosina mielenterveyden häiriöiden vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden osuus on ollut kasvussa.
Mielenterveyskuntoutujien määrän kasvaessa ammatillista kuntoutusta tulee kehittää paremmin mielenterveyskuntoutujille sopivaksi.
Mielenterveyskuntoutujat tarvitsevat yksilöllistä ja kattavaa tukea työhön palaamiseen
Kun taustalla on mielenterveyteen liittyvä sairaus, kuntoutujan ajatukset omasta työkyvystä vaihtelevat tilanteesta ja diagnoosista riippuen. Jos poissaolo työelämästä venyy, saattaa työhön paluun kynnys nousta, mikä itsessään voi viivästyttää yritystä työhön paluuseen. Toisaalta osa mielenterveyskuntoutujista saattaa arvioida toimintakykynsä paremmaksi kuin se ehkä todellisuudessa on. Kuntoutuja voi olla melko lyhyelläkin harkinnalla suuntaamassa uuteen työhön tai ammattiin, eikä koe tarvitsevansa erityistä tukea eri vaihtoehtojen selvittelyyn. Nopea siirtymä aiheuttaa joskus takapakkia toipumisessa ja voi johtaa kuntoutusohjelman keskeytymiseen.
Olennaista on kuulla kuntoutujaa ja tukea hänen omaa motivaatiotaan palata työhön. Toisaalta myös motivaation heräämisen tukeminen on tarpeellista. Työhön palaamiseen ja työssä pysymiseen tarvitaan usein kattavaa ja pitkäaikaistakin tukea. Tärkeää on saada selkeä suunta ja työkaluja työn tavoitteiden saavuttamiseen esihenkilön ja jopa koko työyhteisön tukemana. Myös oman lähipiirin kannustus voi toimia voimavarana. Työterveyshuollolla ja muilla mahdollisilla hoitotahoilla on keskeinen merkitys työhön paluun mahdollistamisessa ja onnistumisessa.
Vaikka kuntoutujalla olisikin vahva osaaminen taustallaan, ammatillisen itsetunnon laskun myötä omaan osaamiseen ei enää luota. Mielenterveyskuntoutujilla tuen tarve on yleensä pidempiaikaista, ja erilaisia kuntoutusyrityksiä saatetaan tarvita useampia sopivan ratkaisun löytymiseksi. Työhönpaluu voidaan tehdä asteittain sairaudesta toipumisen tahdissa. Kuntoutuksen oikea-aikaisuus onkin hyvin olennaista. Esimerkiksi hyvää masennuksen hoitoa on, että tietyssä toipumisen vaiheessa asteittain palataan normaaleihin arkirutiineihin, joista työssäkäynti on yksi keskeisistä. Sairausloman pitkittyminen ei useinkaan paranna tilannetta. Tärkeämpää on satsata nopeaan hoitoon pääsyyn sekä ajoissa aloitettuun työhönpaluun suunnittelemiseen ja kattavaan tukeen.
Työllä voi olla keskeinen merkitys kuntoutumisessa
Paluu omaan työhön onnistuu parhaiten hyvällä yhteistyöllä työpaikan, työntekijän ja työterveyshuollon kesken. Onnistuneen työhön paluun elementtejä ovat toimivan yhteistyön lisäksi mm. työhönpaluun ajoissa aloitettu suunnittelu, esihenkilön tuki työhönpaluussa ja tarvittaessa työtehtävien muotoilu pitkäaikaisesti. Tämä voi tarkoittaa sitä, että työtä täytyy muokata myös mahdollisen työkokeilun aikana tai osasairauspäivärahakauden jälkeen, jotta työssä jatkaminen ja työhön kiinnittyminen onnistuu. Myös koko työyhteisön tuella on merkitystä: tärkeää on, että työhön palaaja kokee itsensä tervetulleeksi takaisin. Pitkän sairausloman jälkeen myös perehdytys voi olla tarpeen.
Mielenterveyden häiriöön sairastuneiden kuntoutumisessa on tärkeä nähdä toipuminen laaja-alaisempana kuin puhtaasti kliinisenä käsitteenä, ja työ voi todella toimia osana kuntoutumista. Mielekästä on lähteä jokaisen jo olemassa olevista ja potentiaalisista voimavaroista toimintakyvyn rajoitteisiin keskittymisen sijaan. Täydellisen toipumisen odottaminen ei ole järkevää, sillä on paljon näyttöä siitä, että työ ja yhteiskuntaan mukaan pääseminen toimivat kuntouttavina elementteinä. Mielenterveys vie kohti työtä ja toisaalta työ kohti mielenterveyttä. Työllistyminen ei ole terveydelle haitallista, kun löydetään sopiva työ.
Näin mielenterveyskuntoutujan työhön paluu onnistuu
- Sopiva ja oikein mitoitettu työ tukee kuntoutumisessa.
- Omalla motivaatiolla on keskeinen merkitys onnistumisessa.
- Varmista tasapaino ja tunnista työn voimavara- ja kuormitustekijät.
- Selvitä mahdollinen tuki työhön palaamisessa (esimerkiksi oikeus ammatilliseen kuntoutukseen tai osasairauspäivärahaan).
- Esihenkilön, työyhteisön, terveydenhuollon ja muun verkoston tuki ja kannustus kantavat eteenpäin.
Sanna Salminen
Sanna Salminen toimii palvelujohtajana Kuntoutus- ja työkyvyttömyyseläkepalveluissa. Työurallaan Sanna on kartuttanut kokemusta työeläkeyhtiöissä ja Kelassa sekä työvoimapalveluiden ja ammatillisen kuntoutuksen palveluiden tuottamisen äärellä. Sannaa kiinnostavat työelämän ilmiöt ja työkykyyn liittyvät teemat. Erityisesti häntä innostaa työelämään tähtäävien palveluiden vaikuttavuus, myös asiakaskokemuksen kannalta.
Anne Korhonen
Anne Korhonen toimii Varmassa kuntoutuspalvelupäällikkönä. Hänellä on 15 vuoden kokemus ammatillisesta kuntoutuksesta sekä asiantuntija- että esimiestyön näkökulmasta. Annea kiinnostaa työkykyyn ja työurien tukemiseen liittyvät asiat. Myös työeläkekuntoutuksen kehittäminen entistä tuloksekkaampaan suuntaan on lähellä Annen sydäntä.