Ihmiset viettävät älypuhelimella keskimäärin 3 tuntia ja 15 minuuttia päivässä. Eniten puhelinta käyttävä viidennes on puhelimella yli 4,5 tuntia päivässä. Sosiaaliseen mediaan ihmiset uppoutuvat päivittäin keskimäärin 145 minuutiksi.
Älylaitteissa vietetty aika vuorokaudessa on räjähtänyt. Call of Duty-videopeliä on ajallisesti pelattu yhteensä enemmän kuin mitä ihmiskunta on ollut olemassa. Mikä on tämän hinta terveydelle?
Tätä kysyvät sijoittajat yhteisaloitteessa, jossa ne vaativat älylaitteiden valmistajilta, peli-, media- ja ohjelmistoyhtiöiltä hyviä käytäntöjä ja toimia älylaitteiden tuomien haittojen torjumiseksi. Varma on liittynyt mukaan kansainväliseen, viime vuonna lanseerattuun yhteisaloitteeseen. Luvut älylaitteiden käytöstä yhteisaloitteessa ovat ajankäytön seurannan mahdollistavan alustan RescueTimen tutkimuksesta (2020).
Vanhempana on ilahduttavaa, että sijoittajat ovat lähteneet yhteisaloitteella rintamana mukaan ratkomaan isoa yhteiskunnallista murrosta, jonka edessä olemme väistämättä. Älylaitteiden ja sosiaalisen median vaikutuksista terveyteen sekä lasten ja nuorten kehitykseen on kiistelty, eikä tuloksista ole yksimielisyttä. Epäilemättä edessämme on silti asia, joka on muuttanut käyttäytymistämme pysyvästi.
Yksi kriittisimpiä arvioita älylaitteiden käytöstä on esittänyt yhdysvaltalainen sosiaalipsykologi Jonathan Haidt. Kirjassaan The Anxious Generation Haidt vertaa, kuinka nykylapset kasvavat teknologiapainotteisessa lapsuudessa, kun me 70- ja 80-luvulla syntyneet saimme elää leikkipohjaisen lapsuuden. Hän on huolestunut, että jos lapsilta puuttuu leikki, lasten sosiaaliset, älylliset ja emotionaaliset kyvyt jäävät heikoiksi.
Yhden sukupolven aikana nähty muutos digilaitteiden käytössä on ollut hurja. Digisisällön määrä on käytännössä rajaton. Omassa lapsuudessani odottelin Pikku Kakkosen lisäksi näkeväni piirrettyjä kerran viikossa sunnuntaisin tiettyyn kelloaikaan puolen tunnin ajan. Tämän ymmärtäminen tuntuu suoratoistopalvelusta samaa lastenohjelmaa ties monettako kerran katsovalle leikki-ikäiselleni lähes käsittämättömältä.
Nyt parikymppiset ovat ensimmäinen aikuinen sukupolvi, joka sai käteensä omassa lapsuudessaan älypuhelimen. Haidtin mukaan kännyköiden syrjäytyminen älypuhelimilla 2010-luvulla oli käänne, joka on yhteydessä nykyiseen nuorten aikuisten ahdistuneisuuteen ja masennukseen.
Myös lasten likinäköisyys on lisääntynyt. Syynä siihenkin on mainittu silmiä rasittava näyttöpäätteiden tuijottaminen ja ulkoilun puute.
Suomessa lapset saavat älypuhelimet kenties nuorempina kuin missään muualla maailmassa. Keskustelu älylaitteiden käytön haittavaikutuksista on typistynyt täällä lakitekniseksi väittelyksi älylaitteen käytön rajoittamiseksi kouluissa. Yhdysvalloissa keskustelu käy selkeästi kiinni haittoihin. Siellä yliopistot ja vanhemmat ovat haastaneet teknologiayhtiöitä oikeuteen sosiaalisen median aiheuttamien mielenterveyshäiriöiden vuoksi.
Kriittisen keskustelun myötä on selvää, että sijoittajina emme voi enää olla ottamatta älylaitteiden käytön riskejä huomioon sijoituspäätöksiä tehdessämme. Älylaitteita valmistavat ja niitä alustoinaan käyttävät yhtiöt ovatkin viime vuosina nousseet uudella tavalla sijoittajien tarkastelun alle ESG-riskien näkökulmasta.
Kansainväliset yhteisaloitteet ovat meille sijoittajille kanava vaikuttaa omistamiimme yhtiöihin. Joukkovoiman avulla voimme edistää asioita, joihin toivomme muutosta tai parannusta. Tätä ennen sijoittajat ovat liittoutuneet yhteisaloitteilla mm. luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen ja ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyvissä kysymyksissä.
YK:n alaisen vastuullisen sijoittamisen järjestön PRI:n Tech, Mental Health & Wellbeing -yhteisaloitteessa sijoittajat huomauttavat, että näyttöpäätteiden liikakäyttö, erityisesti liian varhaisessa iässä, voi johtaa keskittymis- ja käytöshäiriöihin. Laitteiden käytön katsotaan altistavan myös riippuvuusriskeille, jotka toimialan yhtiöiden tulisi tunnistaa ja määritellä nykyistä paremmin. Aloitteella halutaan parantaa lasten turvallisuutta verkossa ja kehittää käytäntöjä haitallisten verkkosivustojen raportointiin.
Sijoittajien mukaantulo keskusteluun älylaitteiden käyttöön liittyvien lieveilmiöiden taklaamiseksi on vastuunkatoa omistajina. Mielenterveysnäkökulmia esiin nostava yhteisaloiteemme alleviivaa sitä, että älylaitteiden mahdolliset haittavaikutukset ihmisten kanssakäymiseen ja hyvinvointiin ovat riski sijoittajalle siinä missä koko yhteiskunnallekin.