Lähihoitajan työarki nyt ja tulevaisuudessa

Alkuvuodesta 2024 paneuduimme lähihoitajien työn kehitykseen ja jännitteisiin sekä työn voimavaroihin ja työkyvyttömyyteen johtaviin polkuihin. Tämä oli osa sosiaali- ja terveyspalveluiden toimialaryhmämme työtä sekä jatkumoa liittyen Varman tutkimusraporttiin sosiaali- ja terveysalasta ja keinoista työn kuormituksen hallintaan.

Kiinnostuimme aiheesta, koska lähihoitajat ovat työkyvyttömyyskehityksen näkökulmasta yksi riskisimmistä Varmassa vakuutetuista ammattiryhmistä. Varman hakemusdatan perusteella 37 prosentissa tämän ammattiryhmän hakemuksista hakijan ensimmäisenä diagnoosina on ollut mielenterveyden häiriö ja lähes samalla osuudella (36 prosenttia) on ensimmäisenä diagnoosina ollut tuki- ja liikuntaelinsairaus. Varman arvion mukaan 72 prosentilla työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneistä lähihoitajista työkyvyn alenema johtui sairaudesta tai vaivasta, johon olisi voitu vaikuttaa työtä muokkaamalla joko ennen ammatillista kuntoutusta, kuntoutuksen aikana tai sen jälkeen. Arvio perustuu kuitenkin vain työkyvyttömyyden diagnoosiin, eikä tässä ole huomioitu henkilökohtaisten tilanteiden tai työnkuvan moninaisuutta. Luultavasti monissa tapauksissa samassa työssä ei olisi ollut mahdollista jatkaa.

Halusimme ymmärtää meillä vakuutettujen lähihoitajien työn näkymiä, voimavaroja sekä työkykyriskejä. Haastattelimme alan opiskelijoita sekä kahden sosiaali- ja terveysalan asiakasyrityksemme palvelupäälliköitä ja hoivakodin johtajia. Haastattelutilanteissa keskustelimme siitä, mikä on lähihoitajien työn tavoite ja tarkoitus nykyään ja mihin suuntaan työ on kehittymässä. Puhuimme myös siitä, millaisia ovat nykyiset työtavat ja millaisilla työtavoilla työtä tehdään tulevaisuudessa. Haastatteluissa hyödynsimme kehityskarttaa, joka on dialoginen väline yhteisestä työstä oppimiseen ja kehityksen suunnan hahmottamiseen.

Lähihoitajien työssä korostuvat tulevaisuudessa nuorten ja ikääntyneiden asiakkaiden mielenterveyshaasteet sekä monimuotoiset terveyshaasteet. Ympärivuorokautista asumista vähennetään vanhustyössä, mikä osaltaan lisää jännitteitä ja haasteita resurssien riittävyydessä. Asiakkaiden ja omaisten kasvavat vaatimukset sekä sosiaalisen median kautta tuleva palaute luovat painetta työntekijöille. Hyvinvointialueiden tiukka taloudellinen tilanne lisää epävarmuutta ja vaikeuttaa ennakointia.

Nykyisellään lähihoitajan työssä onnistumista mitataan asiakaskokemuksen, asiakkaiden toimintakyvyn kehittymisen, omaisten tyytyväisyyden ja henkilöstökokemuksen perusteella. Tärkeitä sujuvan työn mahdollistajia ovat tavoitteiden selkeys, mahdollisuus vaikuttaa työn sisältöön ja työvuoroihin sekä tasapuolinen töiden jakautuminen. Teknologia on muuttanut työtä jo nyt erityisesti kirjaamisen ja turvalaitteiden osalta, mutta vielä käytettävyysongelmat tuntuvat pikemmin lisäävän kuin helpottavan työtä. Esihenkilöiden työn tarkoituksena on varmistaa arjen työn sujuminen ja työntekijöiden tukeminen ammatillisesti. Tämä vaatii esihenkilöltä hyviä viestintätaitoja, rohkeutta toimia suunnannäyttäjänä sekä luottamuksellista keskusteluyhteyttä työntekijöiden kanssa.

Lähihoitajan työ sosiaali- ja terveysalalla on jatkuvasti kehittyvää ja monipuolista, ja se tarjoaa runsaasti oppimismahdollisuuksia. Toisaalta työn kehittämistä haastavat aktiivisemmat ja digitaalisesti taitavammat asiakkaat ja työntekijät, teknologian nopea kehitys, jatkuvasti niukentuvat resurssit ja taloudelliset realiteetit. Nykyisellään työtä tehdään tiimeissä, mutta työ voi tulevaisuudessa muuttua itseohjautuvammaksi. Edellä mainitut tekijät voivat lisätä eettistä kuormitusta työssä. Työpaikan vetovoimaa lisääviä tekijöitä ovat työn luonne, sujuvat kulkuyhteydet, työajat, vaikutusmahdollisuudet (työtehtäviin, työaikoihin, uralla etenemiseen), työkulttuuri ja johtaminen. Toisin sanoen: jotta työpaikan vetovoima kasvaisi, työnantajan tulisi osoittaa arvostusta työntekijöitään kohtaan panostamalla henkilöstöresursseihin, mahdollistamalla autonomia ja kiinnittämällä huomiota palkkaukseen ja palkitsemiseen.

Palvelupäälliköt, hoivakodin johtajat ja lähihoitajaopiskelijat olivat yhtä mieltä lähihoitajan työn monimuotoisuudesta ja jatkuvasta oppimisen tarpeesta. Yhtä mieltä he olivat myös siitä, että tulevaisuudessa korostuvat teknologian hyödyntäminen, asiakaslähtöisyys ja ammatillinen kehittyminen. Opiskelijat suosittelevat lisäksi työvuorojen ja työtehtävien parempaa suunnittelua, työhyvinvoinnin tukemista ja eettisten kysymysten käsittelyä. Palvelupäälliköiden ja johtajien haastatteluissa korostuivat koulutuksen ja tuen tarve teknologian käytössä sekä lähihoitajien autonomian ja viestintätaitojen parantaminen.

Asiakkaat ilahtuvat, kun he tulevat kuulluksi, saavat yksilöllistä tukea ja arjen rutiinit sujuvat. Sen sijaan ajanpuute ja kiire aiheuttavat turhautumista. Työntekijöitä puolestaan ilahduttavat pienet onnistumiset ja hyvä asiakaspalaute, mutta työvoimapula ja eettinen kuorma turhauttavat. Lisäksi omat haasteensa tuovat kirjaamiseen kuluva aika, hankalat kulkuyhteydet ja puutteellinen kielitaito.

Lähihoitajan työssä on tulevaisuudessa yhä tärkeämpää, että asiakas tuntee itsensä kuulluksi ja nähdyksi. Asiakkaiden moninaiset haasteet edellyttävät lähihoitajilta laajempaa osaamista ja kykyä sopeutua muutoksiin. Hyvinvointialueiden ja talouden haasteet voivat johtaa henkilöstöpulaan. Työpaikan houkuttelevuus korostuu, ja työnantajien on panostettava työkulttuuriin, johtamiseen, työhyvinvointiin ja työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksiin.

Haastateltavat kertoivat huumorin ja hyvän työyhteisön olevan kannatteleva voima vaikeissakin tilanteissa. Se voi vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja parantaa tiimihenkeä ja sen myötä myös asiakaskohtaamisia. Sosiaali- ja terveydenhuoltoalasta sekä kaikista alalla työskentelevistä ammattiryhmistä olisi tärkeää puhua positiiviseen sävyyn ja nostaa onnistumisia ja voimavaratekijöitä vahvemmin esiin. Olisiko tässä haaste juuri sinun organisaatiollesi?