Työpaikoilla rakennetaan yhdessä mielen hyvinvointia

Maailman terveysjärjestön (WHO) määritelmän mukaan mielenterveys on hyvinvoinnin tila, jossa ihminen pystyy näkemään omat kykynsä ja selviytymään elämään kuuluvissa haasteissa sekä työskentelemään ja ottamaan osaa yhteisönsä toimintaan.

Työelämän yhteydessä määritelmää voi kuvata näin: kyky nähdä omat vahvuutensa työssä ja selviytyä työhön kuuluvissa haasteissa sekä osallisuus työyhteisön toimintaan. Työelämä tarjoaa mahdollisuuden hyödyntää omaa osaamista ja potentiaalia eikä työelämäpuhetta tulisi kaventaa vain kuormitustekijöiden yksipuoliseen pohdintaan. Mitä mieliturvallisempi työpaikka meitä työarjessa ympäröi, sitä paremmin siellä voi ja sitä enemmän se korostaa meissä jäljellä olevaa työkykyä silloinkin, kun sitä horjuttavat mielenterveyshaasteet.

Mielenterveys ja työkyky eivät ole vain yksilön ominaisuuksia vaan rakentuvat suhteessa aikaan ja ympäristöön, esimerkiksi työpaikalla vallitseviin olosuhteisiin, työtehtäviin sekä työrooliin. Todettu mielenterveyden häiriökään ei ole näin ollen este työlle, ja parhaimmillaan työ tukee toipumista ja hyvää mielenterveyttä. Tämä vaatii kuitenkin mielen hyvinvointia tukevaa työympäristöä. Kyse ei ole vain rajaamisesta ja suojaamisesta vaan työn imun tukemisesta, onnistumisten mahdollistamisesta sekä kollektiivisen työkyvyn ymmärryksestä. Työarjen sujuvuus on työpaikan mielenterveysteko.

Työarjen ja vapaa-ajan valinnoilla on myös suuri vaikutus mielenterveyteemme. Yksilöllä mielenterveyden sisäisiä suojaavia tekijöitä ovat hyvä fyysinen terveys sekä omasta hyvinvoinnista huolehtiminen. Psyykkinen ja fyysinen hyvinvointi siis tukevat toisiaan. Riittävä itsetuntemus sekä ammatillinen itsetunto työssä mahdollistavat vahvan hallinnantunteen. Sen menettäminen on työuupumuksen ytimessä, ja siksi sen tukeminen on työarjessa erityisen tärkeää. Ongelmien puuttuminen ei ratkaise mielenterveyttä tukevaa työarkea vaan kyky ratkoa ongelmia ja suhtautuminen haasteisiin – sekä organisaation että yksilön. Ongelmien vatvominen ja työhön liittyvä kyynistyminen on tutkitusti haitallista mielenterveydelle. Yksin murehtimisen sijaan haasteita on ratkottava yhdessä, ja keskiöön nousee työn yhteiskehittäminen.

Työssä onnistuminen ja saavutukset vahvistavat työntekijän itseluottamusta. Kun työntekijä kokee olevansa taitava ja osaava, se lisää mielihyvän tunnetta ja hyvinvointia. Positiivinen ja tukea-antava vuorovaikutus työpaikalla luo yhteenkuuluvuuden tunnetta ja ehkäisee uupumista. Kun tulemme työyhteisössä kuulluksi ja meillä on turvallinen työympäristö, on ’me hengellä’ maaperää vahvistua. Mitä vaativampi työrooli, sitä enemmän tarvitaan myös vaikutusmahdollisuuksia työhön. Osaaminen ja koulutusmahdollisuudet edistävät mielenterveyttä niin työssä kuin kokonaisvaltaisesti.

Joka viides suomalainen sairastuu elämänsä aikana masennukseen. Lievempiä masennuksen ja ahdistuksen tunteita kokee jossain vaiheessa elämäänsä epäilemättä suurin osa ihmisistä. On kaikkien etu, että näissäkin tilanteissa kaikilla on mahdollisuus osallistua työelämään ja että meitä kannatellaan vaikean vaiheen yli. Mielenterveyttä tukeva työ ja työpaikka mahdollistaa suuremman työntekijäjoukon osallisuuden työelämässä, ja lopulta se hyödyttää meitä kaikkia.

Kun yrityksen ylin johto haluaa ymmärtää juurisyitä mielenterveyden poissalojen kasvuun, useimmiten ensin panostetaan mielen hyvinvoinnin työkaluihin. Sen jälkeen usein huomataan, että tarvitaankin uudenlaista avointa ja luottamuksellista keskustelukulttuuria. Tätä varten valmennetaan esihenkilöitä ja työyhteisöä luottamuksen vahvistamisen keinoista ja puheeksi ottamisesta. On tärkeää tuoda keskustelu osaksi yrityksen arkea ja kulttuuria. Esimerkiksi eräässä teollisuusyrityksessä työkyvyn tuen mallille oli helposti lähestyttävä nimi: Hitsaako kiinni?. Näin puhe mielenhaasteista arkipäiväistyi, uskallettiin ottaa yksilöinä apua vastaan ja alettiin puhumaan yhdessä mieltä kuormittavista työtehtävistä tai elämäntilanteista.

Jos syystä tai toisesta mielenterveys on jo koetuksella, paljon voidaan tehdä toipumisen ja työssä jatkamisen tukemiseksi. Työssä jatkaminen oikein mitoitetuilla tehtävillä ja riittävällä tuella tukee työkykyä. Jos työllä on ollut vaikutusta kuormittumiseen, on oleellista, että työtä muutetaan niin, että kuormittaviin tekijöihin puututaan. Muissakin tilanteissa työssä jatkamiseksi ja sinne palaamiseksi usein tarpeen muokata työtä tilapäisesti ja näin madaltaa työssä jatkamisen ja sinne palaamisen kynnystä.

Työterveysneuvottelu on erinomainen keino sopia tarpeellisista muokkauksista työssä sekä niiden kestosta ja seurannasta. Työntekijällä itsellään on usein paras käsitys työssä kuormittavimmiksi koetuista tekijöistä. Tärkeää on luoda turvallinen keskusteluympäristö, jotta työntekijä uskaltaa nostaa asioita esille.

Yhtä keskeistä kuin työn muokkaus työhönpaluuvaiheessa on työkyvyn vahvistuessa pohtia, miten pyritään kohti normaalia työskentelyä, ja vaatiiko työ itsessään kehittämistä esimerkiksi psykososiaalisten kuormitustekijöiden hallitsemiseksi. Kuormitustekijöiden vähentäminen edistää usein myös muiden samaa työtä tekevien mielen hyvinvointia.