Kuntoutus kohdentuu varttuneille ja puolet hakemuksista hylätään
Työeläkekuntoutuksen hylkäämispäätösten tilastot ovat karua luettavaa. Viime vuonna Varmassa yli puolet työeläkekuntoutuksen hakemuksista hylättiin, ja kehitys on ollut nousujohteinen useamman vuoden (Varma 2024: 53,3 prosenttia hylättiin). Kuntoutus kohdentuu aiempaa varttuneimmille, ja myönteisten päätösten saaneiden keski-ikä alkaa lähestyä 50 vuotta (Varma 2024: 48,9 vuotta).
Yhteiskunnan, yritysten ja yksilöiden kannalta olisi tärkeää mahdollistaa työeläkekuntoutus nykyistä nuoremmille, joilla on edessään vielä potentiaalisesti pitkä työura. Myös nuoret tarvitsevat tukea tilanteessa, jossa suunniteltu työura katkeaa terveydentilan muutoksen myötä. Yhteiskunnallisesti menetetyt työvuodet tulevat kalliiksi kaikille, ja yksilön kannalta tilanne on usein tragedia.
Mielenterveyden häiriöt ovat yksi yleisimmistä syistä pitkille sairauspoissaoloille, työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiselle, katkonaiselle työuralle sekä työmarkkinoilta syrjäytymiselle. Mielenterveyden haasteiden perusteella kuntoutusta hakeneiden osuus on kasvanut viime vuosina, ja naisilla se on yleisin syy työeläkekuntoutuksen hakemiselle (Varma 2024: 39,1 prosenttia naisten hakemuksista on mielenterveysperusteisia). Mielenterveyden haasteissa tarvittava tuki terveydentilan kannalta sopivampaan työhön on erilaista kuin esimerkiksi tuki- ja liikuntaelinsairauksissa.
Ratkaisuja työeläkekuntoutuksen vaikuttavuuden varmistamiseen
Työeläkekuntoutukseen tarvitaan muutoksia, jotta työeläkekuntoutus on edelleen vaikuttavaa huomioiden kasvaneet mielenterveyden haasteet, muuttunut työelämä ja työurien pidentämisen tarve. Kevyttä toimistotyyppistä työtä, jota usein suositellaan, ei ole tarjolla kaikille halukkaille ja tarvitsijoille. Työeläkekuntoutuksen keinot on luotu aikana, jolloin tarve oli ammatillisen kuntoutuksen keinoin mahdollistaa työhön paluu erityisesti tuki- ja liikuntaelinten sairauksista kärsiville.
Oikeus työeläkekuntoutukseen. Työeläkekuntoutuksen myöntämisen kriteeristöä tulisi tarkastella siten, että kuntoutus kohdentuisi nykyistä nuoremmille jäljellä oleva työura huomioiden. Nykyisin arvioidaan todennäköistä työkyvyttömyyden uhkaa suhteessa kaikkeen saatavilla olevaan työhön. Työeläkekuntoutuksen oikeutta tarkasteltaessa voisi arvioinnissa huomioida myös ammatillisuuden eli työkyvyttömyyden uhan suhteessa omaan työhön.
Mielenterveyden haasteiden huomioiminen työeläkekuntoutuksessa. Mielenterveyskuntoutujilla tuen tarve on yleensä pidempiaikaista, ja erilaisia kuntoutuksen yrityksiä saatetaan tarvita useampia sopivan ja kestävän työelämäratkaisun löytymiseksi. Työpaikkakuntoutuksen keinot ja mahdollisuus kuntoutujan tarpeen mukaiseen joustavaan tukeen on tärkeää. On todennäköisesti edullisempaa kaikkien kannalta mahdollistaa pidempi työkokeilu kuin liian nopealla työhön paluun yrityksellä luoda uusi epäonnistumisen kokemus. Arkirutiineihin palaamisella, mihin kuuluu osallisuus yhteiskuntaan myös työn kautta, voi olla merkittävä positiivinen vaikutus kuntoutumisen kannalta. Sairausloman pitkittyminen ei useinkaan paranna tilannetta. Tärkeämpää on satsata nopeaan hoitoon pääsyyn sekä ajoissa aloitettuun työhön paluun suunnittelemiseen ja kattavaan tukeen.
Työssä tapahtuva kuntoutuminen. Koska sopivalla ja oikein mitoitetulla työllä on tärkeä merkitys kuntoutumisessa, tulisi myös työssä tapahtuvaa työeläkekuntoutusta kehittää. Uuden ammatin tai tehtävän haltuun ottaminen edellyttää työnantajien mukaan ottamista kuntoutuksen suunnitteluun, työhön liittyvien tavoitteiden ja vaatimusten asettamiseen sekä työssä onnistumisen tukemiseen ja seurantaan. Työpaikkakuntoutuksessa on tärkeää huomioida työllistymistavoitteiden lisäksi myös työnantajalle suunnattavan ohjauksen ja tiedon riittävä tarjoaminen. Tällä hetkellä työeläkekuntoutus päättyy, kun terveydentilan kannalta sopiva ammatti on löytynyt ja se on testattu esimerkiksi työkokeilun avulla. Tulevaisuudessa pitkäkestoisten ratkaisujen varmistamiseksi esimerkiksi kuntoutuksen palveluntuottajan tuki tulisi olla tarpeen mukaan tarjolla myös työsuhteen alkumetreille.
Verkostoyhteistyö eri toimijoiden välillä. Työeläkekuntoutuksen palvelumalleissa tulisi mahdollistaa tarkoituksenmukainen ja tarvittaessa toteutettava yhteistyö kuntoutujan verkoston kanssa. Verkostoon voivat kuulua esimerkiksi terveydenhuollon tai sosiaalialan ammattilaisia tai kuntoutujan läheinen. On tärkeää, että jokainen tukee omasta näkökulmastaan työhön paluuta ja työssä pysymistä. Jos työeläkekuntoutus päättyy tilanteeseen, jossa kuntoutuja jää työttömäksi, on tarpeen huolehtia, että työviranomainen saa kuntoutujalta riittävästi tietoa toteutetusta työeläkekuntoutuksesta ja kuntoutussuunnitelmasta. Saattaen vaihtaen -mallilla säästetään usein aikaa ja sujuvoitetaan sopivan työn löytymistä.
Vaikuttavuuden mittaaminen. Työeläkekuntoutuksessa tulee tavoitteeksi ottaa työllistyminen terveydentilan kannalta sopivaan tehtävään ja kiinnittyminen työelämään. Työeläkekuntoutuksen onnistumista tulee mitata ja arvioida tosiasiallisten työllistymisten sekä potentiaalisen eläkemenon säästön kautta. Myös kuntoutujan omaa kokemusta ja arviointia tilanteestaan työeläkekuntoutuksen alussa ja lopussa on tärkeää seurata.
Työeläkekuntoutuksen kehittäminen vaatii yhteistä tahtotilaa ja tämän päivän työelämän vaatimusten ja tavoitteiden tuntemista, jotta jatkossakin työeläkekuntoutus voi mahdollistaa onnistuneita työhön paluita palkkatyöhön tai yrittäjyyteen muuttuneessa terveydentilassa. Vuonna 2024 Varmassa käynnistyneistä kuntoutuksista 82 prosenttia päättyi onnistuneeseen paluuseen työmarkkinoille.
Sanna Salminen
Sanna Salminen toimii palvelujohtajana Kuntoutus- ja työkyvyttömyyseläkepalveluissa. Työurallaan Sanna on kartuttanut kokemusta työeläkeyhtiöissä ja Kelassa sekä työvoimapalveluiden ja ammatillisen kuntoutuksen palveluiden tuottamisen äärellä. Sannaa kiinnostavat työelämän ilmiöt ja työkykyyn liittyvät teemat. Erityisesti häntä innostaa työelämään tähtäävien palveluiden vaikuttavuus, myös asiakaskokemuksen kannalta.