Viime viikkoina osakemarkkinat maailmanlaajuisesti ovat hermoilleet Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin asettamien tullien ja tämän seurauksena kohonneiden taantumapelkojen seurauksena. Julkisuudessa on virinnyt keskustelua, miten Suomen eläkejärjestelmä kestää nyt nähtyä tai jopa voimakkaampaa markkinaheiluntaa. Ovatko eläkeyhtiöt kenties pakotettuja myymään osakeriskiä hintojen laskiessa parantaakseen vakavaraisuusasemaansa? Tai vielä pahempaa: ovatko eläkkeet vaarassa?
Jälkimmäiseen kysymykseen yksiselitteinen vastaus on ei, eläkkeet eivät ole vaarassa osakemarkkinahermoilun seurauksena. Keskeisin syy tähän on Suomen osittain rahastoiva eläkejärjestelmä, jossa valtaosa kulloinkin maksettavista eläkkeistä rahoitetaan työntekijöiden ja työnantajien maksamilla eläkemaksuilla. Lisäksi on erittäin todennäköistä, että osakemarkkinalasku jää vain väliaikaiseksi ilmiöksi, joka jälkeenpäin katsottuna on lähinnä kohinaa eläkejärjestelmän historiassa.
Ensimmäiseen kysymykseen lyhyt vastaus on, että nyt nähty markkinahermoilu ei osakemyynteihin pakota. Pidemmän vastauksen perusteluiksi on syytä käydä läpi, miten Suomen yksityisen puolen eläkejärjestelmän vakavaraisuuskehikko toimii ja millä tasolla vakavaraisuudet olivat ennen pörssien hermoilun alkamista.
Keskeiset suureet vakavaraisuuden osalta ovat vakavaraisuusaste ja vakavaraisuusasema. Ensimmäinen kertoo absoluuttisesta vakavaraisuuden tasosta ja sitä kautta eläkelaitoksen riskinkantokyvystä. Jälkimmäinen suure, vakavaraisuusasema, kertoo puolestaan, kuinka paljon eläkelaitoksella on absoluuttista vakavaraisuutta suhteessa vakavaraisuusrajaan.
Vakavaraisuusraja kuvastaa pääomavaadetta. Pääsääntönä on, että mitä riskillisempiä sijoituksia työeläkevakuuttajalla on, sitä suurempi on vakavaraisuusraja. Toisin päin ajateltuna vakavaraisuusasemaa on mahdollista nostaa pienentämällä sijoitusten riskillisyyttä. Juuri tästä on kyse, kun mietitään, ovatko eläkeyhtiöt pakotettuja myymään osakeriskiä kurssien laskiessa. Valvontarajat on asetettu vakavaraisuusasemalle. Jos eläkeyhtiön vakavaraisuusasema laskee alle yhden, yhtiön on toimitettava Finanssivalvonnalle taloudellisen aseman tervehdyttämissuunnitelma.
Järjestelmän absoluuttiset vakavaraisuudet olivat vuoden 2024 lopussa historiallisesti katsoen jonkin verran keskimääräisen tason yläpuolella (Lähde: TELA, tilastot.) Varman vakavaraisuusaste oli lähes ennätyskorkealla. Ainoastaan vuosina 2014–2015 sekä vuonna 2021 Varman vakavaraisuusaste on ollut korkeammalla tasolla kuin vuoden 2024 lopussa. Korkea vakavaraisuus on antanut vapausasteita Varman allokaatiotyöhön: sijoitusriskiä on ollut mahdollista kantaa riittävästi ilman, että vakavaraisuusasema on painunut matalalle tasolle. Kuluvan vuoden markkinaheilunta ei ole ainakaan toistaiseksi merkittävästi heikentänyt Varman vakavaraisuustilannetta. On kuitenkin selvää, että pitkittyvä osakemarkkinaheikkous tarttuisi ajan kuluessa myös epälikvideihin sijoituksiin ja sitä kautta vakavaraisuustasot laskisivat nyt nähtyä voimakkaammin.
Pidempi vastaus kysymykseen mahdollisista osakkeiden myynneistä pohjautuukin voimakkaasti pidemmän aikavälin näkymiin. Vahvat vakavaraisuustasot mahdollistavat pidemmän aikavälin sijoitusstrategian noudattamisen. Mutta jos pitkän aikavälin tuottopotentiaalin nähdään heikentyvän koko taseen osalta, kannustaa se osaltaan maltillistamaan sijoitusten riskitasoa. Lyhyellä aikavälillä vakavaraisuusaseman turvaaminen toisaalta pienentää riskitason noston mahdollisuutta pitkän aikavälin neutraalitason yläpuolelle, vaikka oletuksena olisikin pitkän aikavälin tuottonäkymien nousu (esimerkiksi osakekurssien laskun seurauksena). Vakavaraisuuskehikko ainakin osittain kannustaa myötäsykliseen sijoitustoimintaan.
Valmisteilla oleva eläkeuudistus on kuitenkin tuomassa uutta helpotusta myötäsyklisyysongelmaan, mikä nostaa eläkesijoitusten pitkän aikavälin tuotto-odotusta. Näin ollen aivan varmasti jatkossakin nähtävien osakemarkkinaheiluntojen vaikutus pitkän aikavälin eläkesijoitusten tuotolle tulee jäämään pienemmäksi kuin aiemmin.
Viimeaikainen osakkeiden heilunta antaakin hyvää perspektiiviä eläkeuudistuksen hahmottamiseen. Suuremmalla osakeriskillä pudotukset voivat olla suurempia, ja tilanteesta toipumiseen voi mennä enemmän aikaa kuin pienemmällä riskillä olisi mennyt.
Toisaalta eläkeuudistuksen vaikutusmekanismin tarkoitus on juuri tällaisia hetkiä varten: mahdollistaa osakkeiden pitäminen ja hankkiminen myös silloin, kun kurssit ovat tulleet alas.
Antti Paronen
Antti Paronen toimii Varmassa strategia- ja allokaatioryhmässä strategina. Hän on seurannut kohta 20 vuotta eläkesijoittamisen regulaatiokehitystä.