Vauhdikas kasvu mittaa yrittäjän työkykyä

– Ensimmäinen vuosi meni sumussa, kun teimme ympäripyöreitä päiviä, muistelee lempinimellä Lintsi parhaiten tunnettu keittiömestari ja ravintoloitsija Timo Linnamäki.

Hänestä tuli yrittäjä vuonna 2010, kun entinen työkaveri Henri Alén ehdotti ravintola Murun perustamista. Kahden kokin ja kahden sommelierin yritys palkkasi työntekijöitä vasta vähitellen remontin ja avajaisten jälkeen.

– Alkuvaihe oli väsymyksestä huolimatta hienoa aikaa, mutta sittemmin on pitänyt toppuutella tahtia, jotta jaksaisi vuodesta toiseen. Olemme pitäneet ihan kunnon kesä- ja joululomat jo toisesta vuodesta alkaen.

Kolmantena vuonna Murun omistajat päättivät hakea tukea myös ravintolansa kehittämiseen ja ylipäänsä yrityksen johtamiseen. He pyysivät yrityksensä hallitukseen muun muassa markkinoinnin, talouden ja valmentavan johtamisen asiantuntijoita.

Pikkuisen Murun suuri suosio sai omistajat pohtimaan kasvua. Linnamäki myöntää virnistellen, että muitakin syitä oli.
– On hyvä, että kaikilla omistajilla on hiekkalaatikossa oma nurkka, jossa saa touhuta omalla tavallaan eivätkä päät kolise yhteen.

Yksi perustajista lähti jo alkuvuosina omien haaveidensa perään, ja vuonna 2013 Linnamäen valtakunnaksi perustettiin ravintola Pastis. Nyt Muru Dining -emoyhtiössä on erilaisten kokeilujen jälkeen yhteensä neljä ravintolaa sekä cateringpalvelu. Työntekijöitä on 70, mutta omistajilla on yhä omat työvuoronsa keittiössä tai salissa.

– On ollut pakko oppia, että kaikkea ei voi tehdä itse eikä kaikkea voi kontrolloida. Pitää luottaa ihmisiin, Linnamäki sanoo.

Saksassa ja Englannissa työskennellessään hän ehti huomata, että maukasta ruokaa voidaan valmistaa hyvinkin tylyssä huutokulttuurissa. Sen sijaan huomaavainen ja lämminhenkinen asiakaspalvelu vaatii hyvää vuorovaikutusta ja yhteishenkeä.

– Meillä, omistajilla ja koko henkilöstöllä, on yhteinen näkemys hyvästä palvelusta, mutta jokainen toimii silti itsenäisesti omalla tavallaan ja on aidosti oma persoonansa.

Kun esimerkiksi yksi tarjoilijoista kajautti asiakkaalle ensimmäisen kerran onnittelulaulun, siitä jäi tapa, jota muutkin noudattavat – jos haluavat.

Ravintolan ahtaus ja kiire haastavat rennoimmankin tyypin. Kun tämän päälle lisätään vielä yrittäjän vastuu, ei ole aivan itsestään selvää, että Linnamäki säilyttää kepeän asenteensa, josta hänet tunnetaan ja jota hän levittää myös ympärilleen. Miten hymy pysyy aitona ja työmäärä sopivana?

– Teen edelleen töitä noin 10–12 tuntia päivässä, mutta siitä alle puolet hellan vieressä. Kun työtehtävät vaihtelevat, työ ei tunnu niin raskaalta, 43-vuotias Linnamäki kertoo.

Hänen mukaansa puhetta on ollut myös omistajien ylimääräisistä, kuukauden mittaisista sapattivapaista.
– Silloin pääsisi irti suorittamisesta ja saisi vähän etäisyyttä. Se olisi luovuuden kannalta hirveän tärkeää.

Linnamäki huomauttaa, että luovuutta ei tarvita pelkästään uusien ruokien tai ravintolakonseptien keksimiseen vaan myös yrityksen hallitsemiseen ja kehittämiseen. Tieto ja uudet näkökulmat auttavat. Siksi ravintoloitsija aloitti viime keväänä yritysjohtamisen ammattiopinnot Business College Helsingissä.

– Haluan ymmärtää johtamista syvällisemmin. Tekemällä oppii tiettyyn rajaan asti, mutta meidän yritysryppäämme on kasvanut kuitenkin aika isoksi. Pelkästään tämän paketin hallinta vaatii tietynlaista suunnitelmallisuutta ja varautumista, Linnamäki kertoo.

Linnamäki vakuuttaa, että opiskelu ei suinkaan lisää yrittäjän taakkaa, vaan se tuo pikemminkin tasapainoa.
– Onhan minulla ihan intohimokin tuohon johtamiseen.

Tasapainoa tarjoaa luonnollisesti myös vapaa-aika matkoineen, ystävineen sekä kävely- ja pyörälenkkeineen.
– Jossain vaiheessa ajattelin, että vapaalla ei saisi ajatella työasioita, ja stressasin sitten siitä. Nykyään en soimaa itseäni, vaan lähetän äkkiä sähköpostin tai kirjaan idean loputtoman pitkään to do -listaani. Tärkeintä on, että innokkuus säilyy ja jaksaa reagoida siihen mitä ympärillään näkee.