Kuntoutus ja koulutus avasivat mekaanikolle aivan uuden urapolun

Sitkeys ja sinnikkyys palkitaan, tähdentää meille kaikille tuttu elämänohje.
Joskus tuota tulevaisuudenuskoa kuitenkin koetellaan kovalla kädellä. Näin kävi mäntsäläläiselle Sami Marttilalle. Liki 30 vuotta automekaanikkona työskennellyt Marttila sairastui vuonna 2017 harmittomalta tuntuvaan flunssaan. Se meni nopeasti ohitse, mutta jälkitautina tullut hermojuuritulehdus pakotti pitkälle sairauslomalle.

Kuntoutusten jälkeen hän kokeili paluuta entiseen työhönsä, mutta voimat eivät riittäneet edes osa-aikaiseen työskentelyyn. Hänellä vahvistui ajatus, että edessä on alan vaihto tai jopa eläkepäivät.

- Yleiskunto ei hoidoista ja fysioterapiasta huolimatta kohentunut. Välillä oli päiviä, jolloin en jaksanut tehdä yhtään mitään. Niinpä laitoin jossain välissä eläkepaperitkin vetämään, Marttila muistelee.

Eläkkeen sijaan Marttila alkoi kuitenkin miettiä uusia koulutus- ja uravaihtoehtoja yhdessä Varman asiantuntijoiden kanssa. Varma myös tuki uuteen työhön siirtymistä ammatillisena kuntoutuksena.

- Suhtauduin uudelleenkouluttautumiseen vielä tuossa vaiheessa aika nihkeästi. Edellisistä opinnoista oli yli 30 vuotta eivätkä lukuhommat maistuneet. Kokeista mentiin useimmiten läpi rimaa hipoen, Marttila naurahtaa.

Keväällä 2020 koronapandemia hyydytti työmarkkinat ja typisti koulutustarjontaa. Lopulta Marttilan silmiin osui ilmoitus, jossa haettiin henkilöstöä Mäntsälään rakennettavaan kaasulaitokseen. Marttila tarttui luuriin, kertoi elämäntilanteestaan, koulutuksestaan ja työkokemuksestaan.

- Odottelin jo kielteistä vastausta, mutta sen sijaan sanottiin, että paperit sisään ja nopeasti.

Työn ohessa alkoi käytännönläheinen koulutus, johon kuului myös teoriaosioita ja muun muassa kemian opintoja. Opintojen alkaessa Marttila tunnusti poteneensa selkeää rimakauhua – kuten moni muukin vastaavassa tilanteessa oleva.

- Aika monta yötä tuli valvottua ja mietittyä, mitähän tästä lopulta tulee. Lisästressinä oli sekin, että yli 30 vuoden jälkeen piti sopeutua paitsi uuteen työhön myös aivan toisenlaiseen työyhteisöön, hän lisää.

Yllätyksekseen Marttila huomasi selviävänsä uuden ammatin opiskelusta ihan kunnialla.

Monille keski-ikäisille kompastuskivenä oleva tietotekniikka oli tullut tarvittavilta osin tutuksi jo automekaanikon työssä, jossa esimerkiksi vianetsintä perustuu pitkälti erilaisiin diagnostiikkaohjelmistoihin. Myös prosessiteollisuudessa tärkeät pumput ja venttiilit olivat ennestään tuttuja. Pitkä työura oli sekin tuonut moniin asioihin näkemystä, kokemusta ja mielenmalttia.

- Olihan se mukava huomata, että en ollutkaan sellainen lahopää, jollaiseksi olin itseäni luullut. Toki Office-ohjelmistot ja etenkin Excel teettävät edelleen työtä, mutta muuten on selvitty kunnialla, hän naurahtaa.

Marttilan uusi työnantaja, Mäntsälään hiljattain valmistunut ja toimintansa aloittanut kaasulaitos, jalostaa yhdyskuntien ja teollisuuden sivuvirroista uusiutuvaa energiaa ja kierrätysravinteita. Tuotannossa hyödynnetään muun muassa ravintoloiden ja kauppojen biojätteitä.

Marttila huolehtii ja valvoo, että tuotantoprosessi pyörii tehokkaasti ja häiriöittä. Hän kuvaa nykyistä työtään jatkuvaksi oppimiseksi, sillä laitos ja sen teknologia ovat vielä uusia.

Marttila kannustaa vastaavassa tienhaarassa olevia rohkeasti uudelle urapolulle ja koulunpenkille, jos siihen suinkin on vielä mahdollisuus.

- Etenkin vähän iäkkäämmillä saattavat tulla mieleen omat kouluvuodet, kokeiden pänttäämiset, heikot arvosanat sekä niistä saadut sapiskat. Nyt metodit ovat kuitenkin ihan toisenlaiset ja kannustavammat eikä epäonnistumista tarvitse pelätä.

Takavuosien kaltaisessa työkunnossa hän ei vieläkään ole, mutta arki sujuu jo kohtuullisen kitkattomasti. Päivissä on taas mielekästä tekemistä ja sisältöä, vaikka töistä kotiuduttuaan Marttila tunnustaa olevansa välillä aivan poikki.

- Kyllä tämä on ollut minulle hyvä ratkaisu, vaikka työkunto on edelleen vaihteleva. Tuskinpa olisin jäänyt toimettomaksi, vaikka olisin saanut myönteisen eläkepäätöksen. Olin jo miettinyt, että haen sen rinnalle jotain pientä sivuansiota, prosessinhoitaja pohtii.

Entä vieläkö vanha suola janottaa ja veri vetää konepeltien alle?
- Eihän vanhaa ammattia kokonaan karkuun pääse. Tuttaville ja kavereille tulee edelleen tehtyä pieniä korjaustöitä sekä rassattua mopoja ja ruohonleikkureita. Vähänkään isommat remontit jätän korjaamoille.