Työkyky tarkoittaa eri asiaa kuin 50 vuotta sitten, ja se näkyy työkyvyttömyystilastoissa

Mielenterveysongelmat ovat suurin yksittäinen työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen syy ja muutoinkin merkittävä työkyvyn riskitekijä. Viime vuonna Kelan maksamaa sairauspäivärahaa sai mielenterveyssyistä yli 100 000 työntekijää, joka on yli kolmasosa kaikista sairauspäivärahaa saaneista.

Vaikka mielenterveysongelmien määrä kasvaa ja välillä saatetaan puhua jopa mielenterveyskriisistä, sosiaalipsykologi Ari Väänänen näkee, että myös työelämän muuttuneilla vaatimuksilla on yhteys siihen, miksi mielenterveysongelmat korostuvat työkyvyttömyyden syynä.

– Se, mitä työkyvyltä jossain vaiheessa odotettiin, on erilaista kuin se, millaisessa yhteiskunnassa me nyt elämme. Ennen monia töitä pystyi tekemään, vaikka mieli ei ollut skarppi tai kovin hyvällä tolalla, Väänänen pohtii.

Ari Väänänen työskentelee Työterveyslaitoksella muuttuvan työelämän ja mielenterveyden parissa. Hän on kuvannut vastailmestyneessä kirjassaan Rise of Mental Vulnerability at Work mielenterveyden ja työelämän muutosta pitkällä aikavälillä. Kirja ilmestyy lokakuussa suomeksi nimellä Mielen aikakausi.

– Ilmiö, jota me kutsumme tänä päivänä mielenterveydeksi, on hyvin erilainen mielenterveys kuin mitä meillä oli vaikka 50 vuotta sitten Suomessa, Väänänen toteaa.

Varman työkykypalveluista vastaava johtaja Pauli Forma keskustelee Ari Väänäsen kanssa mielenterveyden haasteista työelämässä Varman Työelämän muodonmuutos -podcastissa. Nostimme esiin keskustelusta Väänäsen keskeisimpiä ajatuksia mielenterveydestä työelämässä.

Kuuntele Työelämän muodonmuutos -podcastin toinen jakso.

Työelämän ja työkyvyn näkökulmasta mielenterveyden kysymykset eivät Väänäsen mukaan ole nykytyöntekijöiden erityistä haavoittuvuutta, vaan vaatimukset ja kulttuuri työelämässä ovat aivan erilaisia kuin aiemmin.

– Jos katsotaan vaikka Hesarin työpaikkailmoituksia, sieltä näkyy iso muutos, kun erilaiset sosiaaliset, kognitiiviset ja emotionaaliset kyvykkyydet ovat nousseet esille, huomauttaa Väänänen.

Nykyisessä työelämässä vaadittavat taidot ovat siis juuri niitä taitoja, joihin mielenterveyden ongelmat ensimmäisinä iskevät. Tämä entisestään korostaa mielenterveysongelmien vaikutuksia työkyvyttömyyteen.

Toinen mielenterveysongelmia työkyvyssä korostava teema on Väänäsen mukaan individualismin kulttuuri, johon nuorempi sukupolvi on kasvanut. Kun itsensä kehittämisestä ja toteuttamisesta on tullut tärkeä tavoite työelämään, se luo paineita ja odotuksia.

– Monet nuoret aikuiset kamppailevat sellaisten ongelmien kanssa, että on lähdetty rakentamaan työelämäkuvaa ja tavallaan tavoittelemaan asioita, jotka sitten vähitellen työelämässä osoittautuvat vaikeiksi toteuttaa, sanoo Väänänen.

Hän kuitenkin korostaa, että mielenterveydestä puhuttaessa syitä on huomattavan monia. Mikään yksittäinen syy ei selitä ongelmien määrän kasvua.

Työpaikalla on usein keinoja uupumiseen ja mielenterveyden ongelmiin puuttumiseen, mutta haasteet täytyy tunnistaa ajoissa. Tämä asettaa vaatimuksia esihenkilöille.

– Silloin korostuvat esihenkilöiden valmiudet toimia näiden asioiden kanssa sekä hyvä suhde työterveyshuoltoon, kertoo Väänänen.

Myös työpaikkakulttuuri ja suhtautuminen nuoriin työntekijöihin, heidän perehdyttämiseensä sekä kyky organisoida työtehtäviä mahdollisimman mielekkäiksi korostuvat ja joutuvat koetukselle.

Väänänen peräänkuuluttaa työpaikoilta erityisesti toimintakulttuurien kehitystä, kykyä erottaa mielenterveysongelmat muista työhön liittyvistä jaksamisen haasteista sekä uusia ei-medikaalisia kanavia haasteiden hoitamiseen. Monilla työpaikoilla on jo keinoja mielenterveysongelmien ehkäisyyn ja niihin puuttumiseen.

Työntekijä voi myös itse vaikuttaa omaan mielenterveyteensä pitämällä huolta perusasioista, kuten vaikkapa riittävästä unesta. Yksilötasolla kyse on henkilökohtaisesta priorisoinnista ja olennaisten asioiden löytämisestä. Mille täytyy löytyä aikaa kiireisestä arjesta ja milloin on lupa levätä? Väänänen kuitenkin muistuttaa tämän jatkuvan autonomisen navigoinnin ja itsensä johtamisen olevan myös osa ongelmaa, kun hyvän mielenterveyden asema korostuu itsellisessä toiminnan ohjauksessa.

Mielenterveys-termin löysän ja pitkän aikaa laajentuneen käyttämisen Väänänen kyseenalaistaa. Yksilölähtöinen kulttuuri, itsensä johtamisen haasteet ja medikalisoituneet ajattelu- ja toimintamallit kuitenkin nostavat mielenterveyskäsitettä jatkuvasti esiin, vaikka kyse olisi usein jostain muusta kuin terveydestä.

Tulevaisuuden riskeinä työntekijän mielelle Väänänen näkee pitkälle verkostoituneen työelämän, kuten projektityön, jossa työskennellään jatkuvasti tiimeissä. Tämä taas tarkoittaa itsestä riippumattomia tekijöitä, jotka vaikuttavat työn kuormittavuuteen. Myös jatkuvan itsensä kehittämisen vaateen hän näkee riskinä. 
 
– Meillä on niin ylettömästi niitä kehittymisvaateita itselle, että me uuvumme. On tarve varmaan myös miettiä, että mitkä ovat tärkeitä ja kaikkein tärkeimpiä kehittymisvaateita kenellekin ihmiselle ja keskittyä sitten niihin, Väänänen sanoo. 
 
Hän näkee, että kulttuurin muutos on mahdollinen tulevaisuudessa. 
 
– Kritiikki, jota esitetään yltiöindividualistisia näkökulmia kohtaan, on jo nyt muuttamassa ja tulee jatkossa seuraavina vuosina luultavasti muuttamaan tätä toimintakenttää, Väänänen arvioi. 
 
Tätä kautta hän uskoo ihmisten löytävän vaihtoehtoisia tapoja keskustella työssä jaksamisesta ja työelämästä ilman, että hoitoa tarvitsevat mielenterveyshäiriöt kuitenkaan unohtuvat. 

Kuuntele Työelämän muodonmuutos -podcastin toinen jakso, jossa Pauli Forma ja Ari Väänänen keskustelevat mielenterveydestä.